torstai 13. joulukuuta 2012

Huhhuh.

Kyllä on viime päivät ollut melkoista haipakkaa. Muhun yritti pesiytyä joku mahapöpö, mutta onneksi se tajusi pysyä poissa. Ehti se kuitenkin viedä voimat yhdeksi päiväksi. Silloin mietin, että miten hyvä, kun mies oli kotona. En tiedä, miten olisin jaksanut hoitaa poikia samalla kun itseltään on veto ihan poissa.

Olisikohan ollut tiistai, kun kävimme koko porukalla shoppailemassa. Ajetiin toiselle paikkakunnalle, jossa on oikea kauppakeskus. Päivä oli tosi hauska ja pojatkin olivat ihmisten lailla. Käytännössä pojat nukkuivat koko reissun ajan.

Samaisena yönä oli ihan tuskallista taistelua O-vauvan kanssa. En tajua, että mikä sillä oli. Kiukutteli vain koko ajan ja nukkui 2h pätkissä. Jokaisella kerrlla herätessään kuitenkin söi. Laskin päiviä ja huomasin, että siltä ei ollut tullut isoa tavaraa kahteen päivään. Aamuyöllä sitten luovutin ja annoin toiselle pienen määrän Levolackia. Aamupäivällä annoin vielä toisen pienen määrän. Kyllä alkoi iltapäivästä vatsa toimia.

Tänään olisi tarkoitus antaa miehelle opiskelurauhaa ja mä pakenen poikien kanssa johonkin. Ainakin ruokakaupassa täytyy käydä ja varmaan samalla vanhalla mummola.

Eilen ilalla  järjestelin poikien vaatteet uudestaan. Tuli kaksi muovikassillista poislaitettavia vaatteita. Jotenkin iski pieni haikeus, kun kaikki 50-56cm vaatteet täytyi ottaa pois laatikosta. Pakko on muutamat pienet vaatteet ottaa talteen, mutta loput mä vien kylmästi johonkin keräykseen. En näe mitään järkeä alkaa säästämään niitä tulevaisuuden varalle ja toisaalta en jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisin hinnoittelemaan jotain bodyja joista saa noin euron kappale. Teen hyvän työn ennen joulua ja lahjoitan kaikki turhat vaatteet pois. Onneksi vasta muutimme, ettei ole muuta "turhaa" mistä pitäisi päästä eroon. Ja luojan lykky pojatkaan eivät saaneet ristiäislahjaksi mitään älytöntä rojua.

Valokuvakehykset ja albumit ovat musta ihan kivoja, mutta en todellakaan halua nurkkia täyteen mitään tinasia säästöpossuja tai muuta kamalaa vain keräämään pölyä. Samoin kuin emme nyt tietenkään saaneet mitään häälahjoja, kun tämä oli yllätys. Mekin ollaan asuttu miehen kanssa jo neljä vuotta saman katon alla ja kotin on jo meidänlainen. En todellakaan halua puolitutuilta mitään krääsää vain, koska on pakko ostaa joku häälahja. Joo ja en hyväksy niitä nettikauppojen lahjalistoja. Musta ne ovat maailman kamalin keksintö. Anteeksi nyt vain. Kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla sen verran mielikuvitusta, että pystyisi ostamaan hääparille lahjan oman mieltymyksen mukaan, eikä pakotettuna jotain kattilaa. Ja muutamaan tälläiseen listaan olen törmännyt, enkä jaksa uskoa, että perheen mies tosissaan toivoo häälahjaksi salaattiottimia. Ei tarvitse olla kovinkaan lahjakas Sherlock, että tajuaa listojen olevan naisten laatimia.

Ei taas muuta kun kahvia kitaan ja kohti uusia seikkailuja. Ja seikkailu varmasti tuleekin, koska ulkona on TAAS satanut lunta,huoh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti