tiistai 25. joulukuuta 2012

Itku pitkästä ilosta

Nyt on joulua juhlittu. Onneksi huomenna on viiminen pyhäpäivä.Pääsee taas normaaliin päivärytmiin. Vaikka olenkin kotiäiti ja aina kotona niin silti nämä pyhät käyvät jotenkin hermoille. Ehkä ne alkavat alennusmyynnit kolkuttavat mielessä.Sekä myös perjantain reissu.

Aatto meni meillä yllättävän hyvin. Aikalailla vanhusten ja vauvojen ehdoilla. Milloin kenelläkin on insuliinin pistäisaika ja pojilla nälkä tai kamat vaipassa. Mutta selvittiin ilman mitään riitoja. Onneksi. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja sitä oli paljon. Kyllä se mun äiti on maailman paras kokki.

Vanhukset lähtivät jo ajoissa pois mun vanhemmilta ja jäätiin sitten vain meidän perhe sinne jakamaan lahjoja. Saatiin kaikki tosi kivoja ja hyödyllisiä tavaroita. Mä sain vaatteita ja tavallista hyötytavaraa mm. suihkugeeliä, viltin, kirjoja ja hajuvettä. Mies sai samanlaisen setin. Pojat saivat muutaman lelun ja vaatteita. Pojat saivat molemmat myös 50e rahaa meidän Haaparannan reissua varten. Mun mielestä siellä on tosi kivoja lastenvaate kauppoja. Voidaan sitten itse ostaa sitä mitä todella tarvitaan.

Tänään käytiin uudestaan porukoilla syömässä. Tosin hieman lyhyemmän kaavan mukaan. Helpottaa hieman munkin arkea, ettei tarvitse joka päivä höyrytä patojen ääressä. Huomenna mennään mun mummolle ja eiköhän sielläkin jotain ruokaa saa. Iskee laiskuus näin pyhinä ja käytän törkeästi hyväksi kaikkia ruokapaikkoja. No, mutta itsehän ihmiset ovat meidät kylään pyytäneet.

Perjantaina tosiaan lähdetään miehen vanhempien luo pohjoiseen. En edes tiedä kauan olemme siellä, koska paluulippua ei ole vielä varattu. Uskoisin,että ainakin viikko kulutetaan aikaa siellä. Musta on tosi kiva lähteä sinne, koska miehen äiti on todella innokas poikien hoitaja ja taas mä pääsen hieman helpommalla. Kuulostaa todella kamalalta, kun haluan vain koko ajan päästä helpommalla. Mutta onhan se tosi, että on ihana mennä valmiiseen pöytään ja saada pyyteetöntä lastenhoitoapua. Ja mikä reissussa on parasta, että saadaan miehen kanssa hetki olla ihan kahdestaan. Meille on ainakin yksi päivä luvattu ilman poikia. Ajateltiin tosiaan mennä Haaparanaan shoppailemaan ja illalla leffaan ja syömään. Mä niin odotan aikaa yhdessä.

Tänään mulla on jostain syystä ollut tosi haikea olo. En tiedä mistä se johtuu. Tuntuu,että koko ajan joudun pidättelemään itkua. Mietin äsken, niin mulla ei ole mitään syytä itkeä. Kai mulla on vieläkin jotkut hormonit sekaisin. Toivottavasti hormonit tasaantuvat, kun saan sen kierukan.


Kierukasta tulikin mieleeni. Mietin pitkään, että uskallanko jakaa tämän tiedon, mutta päädyn jakamaan kuitenkin.Otan riskin, mutta en ota vastuuta lukijoiden herkästä mielestä ja mahdollisista traumoista.
 Eilen aamulla oli taas surkeiden sattumusten sarja.
Herättiin miehen kanssa ja puettiin pojat. Yllättävää kyllä molemmat katsoivat innoissaan leluja ja toinen telkkaria. Vilkaistiin miehen kanssa toisiamme "sillai" ja kirjaimellisesti juostiin makkariin tekemään "se" nopeasti. Noh, kaikki meni hyvin niin kauan kun toinen pojista alkoi huutelemaan. Äkkikäännös sänkytilanteessa ja mies sai kuin saikin onnellisen lopun. Mulla kun ei vielä ole kierukkaa niin joudutaan käyttämään "kioski ehkäisyä" eli kumia. Hetki siinä meni ja aloin etsiä "sitä" meidän sängystä. Kävin joka paikan läpi enkä löytänyt etsimääni. Tajusin,että eipä sillä voi olla kuin yksi paikka minne se on voinut jäädä. Joo, ja siellä se oli. Todella mielekästä jouluaattoaamuna etsiä sitä sieltä. Luoja lykky,että se löytyi, eikä tarvinnut mennä päivystykseen.
Mitä tästä opimme, vaihdamme "kioski ehkäisyn" merkkiä.

Pahoittelu yksityiskohtaisesta kerronnasta, mutta näin todellakin tapahtui. Nyt taidan käydä haukkaamassa vielä palan kinkkua ennen kuin lähden nukkumaan. Ihanaa pyhien jatkoa kaikille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti