sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulua joulua...

Joka paikassa vain hössötetään joulusta. Mä oikeasti tänään vasta tajusin, että on viikko jouluun. Kotona ei ole muita valmisteluja tehty kuin kynttilät kupeissa. Ja voin sanoa, että en aio mitään muuta tehdäkkään. Mä en pidä joulusta. En näe mitään järkeä siinä, että vaihdetaan jouluverhot, laitetaan joka paikkaan punaisia härpäkkeitä ja kynttelikköjä.

Ja se ainainen joulusiivous. Mä siivoan kotona kaksi kertaa viikossa, niin eiköhän siinä ole joulusiivoa ihan tarpeeksi. Miksi pitää ottaa niin hurja stressi kaikesta?? Mua kauhistuttaa ajatus, että lähtisin tänään kauppoihin kaikkien muiden ihmisten kanssa etsimään hätäpäissäni joululahjoja. Mä ajattelin ostaa tasan kolme lahjaa. Iskä saa paketin englanninlakuja, äiti jotain yleishyödyllistä ja mies jotain pientä. Ajatelin saada nuo kaikki kolme lahjaa parilla kympillä.

Sovittiin miehen kanssa, että emme osta toisillemme mitään suurta, koska kumpikaan ei tarvitse mitään. Sama juttu mun vanhempien kanssa. Mitä mäkin niille ostan, en mitään. Niilllä on jo ihan kaikkea. Paljon tärkeämpää mun mielestä on se, että mennään poikien kanssa sinne aattona ja syödään yhdessä ja vietetään aikaa porukalla. Jotenkin musta on todella teennäistä ostaa omille vanhemmille lahjoja. Varsinkin tässä elämäntilanteessa, kun tuntuu, että jokainen liikenevä penni on laitettava poikien vaippa ja äidinmaidonkorvike rahastoon. Me ehditään juhlia ja ostella lahjoja sitten, kun pojatkin asiasta jotain ymmärtävät.

Huomenna on pojilla neuvola. Saa nähdä, että miten paljon on kasvua kertynyt. Samalla saadaan myös ensimmäinen rokotepiikki. Me suostuttiin ottamaan kaikki rokotukset pojille. En edes ole ajatellut asiaa, ettenkö mä rokottaisi poikia. Vähän kyllä pelottaa että mitä se sisar hento valkoinen sanoo, kun olen oma-aloitteisesti aloittanut O:lle soseet. Pakko oli, koska nukkumisesta ei muuten olisi tullut mitään. Otin siis maalaisjärjen käteen ja kokeilin mitä tulee. Ei tullut muuta kuin tyytyväisempi poika. Laitoin pari teelusikallista maissisosetta ja sekotin sen äidinmaidonkorvikkeeseen. Sitten vain lusikalla ääntä kohden. Aloitin lusikkatreenit jo tässä vaiheessa, koska musta siihen on hyvä tottua. Mitä nopeammin oppivat itse syömään sen parempi.

Onhan tässä männä päivillä tullut taas niitä kauhistelujakin mun toiminnasta poikien kanssa. Ensimmäinen tuli taas siitä, kun en imettänyt kuin kolme viikkoa. Tuohon kauhisteluun ja moralisoimiseen mä olen jo tottunut. Mutta uusi asia on nyt maidon lämmittäminen. Meillä poikien ruokaa säilytetään avaamattomana huoneenlämmössä. Mä en näe mitään syytä lämmittää sitä mikrossa. Lämmitin 2kk ikään asti. Onko vähän hankalaa jossain reissussa etsiä mikroa vain sen takia, että maito saadaan pari astetta lämpimämmäksi. Musta siinä ei ole mitään pahaa tarjoilla huoneenlämpöistä maitoa, pääsee taas kaikki vähän helpommalla.
Edellisellä kerralla, kun lennettiin pohjoiseen kysyin lämmitysmahdollisuutta koneessa, niin niillä ei ollut tarjota muuta kuin lämpöhaude. Sen kälkeen mä päätin lopettaa lämmittämise. Ja turha kenenkään moralisoida, että olisin laiska äiti. Myönnän sen olevani ja olen niin mukavuudenhaluinen,että teen kaiken mahdollisimman helpoksi kaikille. Ja maailma on paha paikka, pitää oppia kestämään pientä kovuutta.

Nytpä lähden taas tapaamaan parasta ystävääni, pyykkikonetta. Hän jo ilmoittaa, että siellä olisi minulle hommia. Ja josko sitä tänään viettäisi rauhallisen sunnuntaipäivän perheen parissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti