torstai 20. joulukuuta 2012

Keski-ikä, mikä ihana tekosyy

Taas se tuli todettua, ettei ne nuoret ole ainoita hankaluuksia maailmassa. Kyllä voi keski-ikäinen nainenkin olla huippu ärsyttävä. Ja puhun tässä tapauksessa omasta äidistäni.

Tänään oli taas päivä, jolloin on hyvä heittäytyä marttyyriksi. Ja jokaisella kerralla tulee se perinteinen heitto, "mä lähden merille töihin!". Olis pikkuhiljaa korkea aika lähtä,koska eläkepäivät alkavat uhkaavasti lähenemään. En tiedä,että mikä taas riepoo ihmispoloista. Ja minkä ihmeen takia tarvitsee aina soittaa mulle ja valittaa oman elämän tylsyydestä??? Mies ei ymmärrä ja kaikki on tyhmää. Kuulostaa aivan murrosikäisen nuoren puheelta.
Mikä onkaan joulupöydässä parempi yhdistelmä, kun yksi kovaa vauhtia dementoituva vanhus, keski-ikäinen pariskunta ja pienten lasten vanhemmat. Jos tässä porukassa ei saa riitaa aikaiseksi niin ei sitten missään. Ei uskalla päästellä mitään epäsopivaa suustaan,ettei tule sanomista. Luojan kiitos, että porukat asuvat samalla paikkakunnalla, ettei tuossa porukassa tartte viettää montaa päivää.

Tänään kävimme koko porukka jouluruokakaupassa. Voin kertoa, että moni muukin oli samoilla asioilla. Onneksi meillä oli tarkka lista, niin pääsimme nopeasti pois.
Meidän jouluruoka on kanaa ja pihvejä. Aivan liian yliarvostettua alkaa paistamaan kinkkua ja pipareita. Lupaan järjestää joulun sitten, kun pojat ovat isoja. Nyt ne eivät tajua joulun ja kinkun päälle mitään.
Ehkä me jo ensi vuonna päästään miehen kanssa toteuttamaan se meidän näköinen joulu. Matka ulkomaille ja mielellään all inclusive hotelliin. Saavat muut Suomessa värjötellä pakkasessa paistamassa kinkkua.

Eilen illalla oli ensimmäinen avioliiton aikana järjestetty riita. Aihe oli niinkin mielekäs, kun kaupassa käynti. Meni hermot totaalisesti eikä menty eilen kauppaan. Mies nukkui yön sohvalla,mutta tänään hän pääsee jo sänkyyn. Pakko se on myöntää,että hyvä riita puhdistaa mukavasti ilmaa. Kerran kuussa on mukava ottaa yhteen ja haukkua toinen maanrakoon, tulee jotenkin vapautunut olo.

Kerrankin tässä asunnossa on hiljaista. Molemmat pojat nukkuvat ja mies on pelaamassa lätkää. Mikään kodinkone ei ole päällä. Kynttilät palavat ja musiikki soi hiljaisella. Tälläiset pienet hetket pitävät kotiäidin järjissään. Nyt jääkaapin kautta sohvannurkkaan viltin alle odottamaan miestä kotiin. Ja jääkaapille voin mennä hyvällä omalla tunnolla kun kahden viikon aikana -5kg. Jes, hyvä minä!

1 kommentti: