sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tadaa!

Nyt on  pojilla nimet ja me ollaan miehen kanssa onnellisesti naimisissa. Järjestettiin kaikille yllätys ja suoritettiin samalla meidän vihkiminen. Ainoa, joka asiasta tiesi, oli mun iskä, koska halusin, että hän saattaa mut alttarille.
Oli hauska katsella sukulaisten ilmeitä, kun häämarssi pärähti käyntiin. Saatiinpas kerrankin järjestettyä kunnon yllätys.

Koko tilaisuus ja kahvittelukin menivät tosi hyvin. Olin jopa kerrankin ylpeä meidän suvusta miten hienosti kaikki käyttäytyivät. Koskaanhan ei voi olla varma, että mitä kukakin keksii.

Hääyö meni romanttisesti anopin ja miehen siskon kanssa saman katon alla. Meitä oli samassa yösijassa kaikkiaan 10, joten siinä ei paljon romantiikkaa harrastettu. Ja molemmat pojat nukkuivat meidän välissä.Siinä illalla mietittiin, että onhan sitä joskus romantiikkaa ollut, koska pojat ovat maailmaan päätyneet.



 Eilen illalla kukaan ei jaksnut edes juhlia. Lapset pitävät tämän elämän hyvin ruodussa. Vaikka illalla ajattelee, että miten kiva olisi ottaa muutama drinksu niin heti miettii seuraavan aamun heräämistä. Niimpä kaikki kävivät kiltisti nukkumaan ja aamusta oltiin reippaana ylhäällä jo klo 8. Ehkä me jonain päivänä keksitään jotain kivaa kahdestaan.


Nyt, kun on ristiäiset saatu hoidettua pois alta niin pitäisi alkaa suunnittelemaan reissua pohjoisen mummolaan.Kun he juhlissa näkivät pojat niin heti tuli kutsu sinne. Ajateltiin lähteä uudeksi vuodeksi pohjoiseen. Joulua vietetään mun porukoiden kanssa. Jotenkin musta ei vain yhtään tunnu siltä, että jouluviikko lähenee.





Taas tuli juhlissa todistettua, että vanhat ihmiset ovat todella hankalia.Tykkään tosi kovasti omista isovanhemmista, mutta nyt olen huomannut miten hekin alkavat vanhettua. Ihmeellistä kitinää joka asiasta ja heitä pitäisi kohdella kuin kuninkaallisia. Minunkin mummo veti herneen nenään juhlissa, kun häntä ei esitelty kennellekään. Eihän siellä ketään esitelty erikseen. Jos halusi jutella jonkun kanssa niin käveli reippaasti luo ja kertoi kuka on. Minulle jäi käsitys, että mummo olisi pitänyt nostaa pöydälle ja kertoa kaikille kuka hän on. Ja varsinkin korostaa sitä, miten hän on suvun vanhin. Jos nyt tuollaisesta ottaa herneen nenään niin saa mun puolesta ottaa. Ne oli poikien juhlat, eikä mikään mummon esittelytilaisuus.


 Viikon päästä maanantaina on neuvola. Mua ihan hirvittää, että miten tuo meidän B:n nykyisen O vauvan paino on noussut. Hän syö aivan hulluja määriä päivässä. Kohta me ollaan muistaakseni viikko syöty tuota maissivelliä ja sitten siirrytään pieniin annoksiin perunaa. Ajattelin keittää perunan ja ottaa siitä ihan vähän ja sekoittaa äidinmaidonkorvikkeeseen. Nyt olen ostanut tuon miassivellin kaupasta,mutta jos mä alan perunavelliä ostamaan niin mehän ollaan kohta konkurssissa. Pakko on ottaa kauha kauniiseen käteen ja opetella muutenkin tekemään ruokia. Luin jostain vauvan keittokirjasta,että soseet ja vellit on todella helppo tehdä itse. Eihän se vaadi muuta kuin hieman itsekuria, ettei sorru kaupassa kaikkein helpompaan vaihtoehtoon.


 Meillä menee jo äidinmaidonkorvikkeeseen ihan hervottomasti rahaa kuukaudessa plus vaipat. Ei siinä viittisi enää mitään vellejä alkaa ostamaan. Katsoin,että yksi purkki maksoi 0,8e, sillähän saa jo monta perunaa ja niistä paljon velliä. Kun perhe-elämä alkoi niin mustakin löytyi ihan pieni säästäjä. Saatan jopa kaupassa katsoa kilohintoja ja valita tuotteet järkevästi.


Nyt tämä perhe painuu sänkyyn koko porukaa peiton alle. Pojat pistetään nukkumaan ja mä käperryn miehen kainaloon katsomaan leffaa. Ihan parasta! Huomenna alkaa taas uusi viikko ja uudet kujeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti