maanantai 3. joulukuuta 2012

What a day!

Aamu alkoi iloisesti, kun molemmilla pojilla oli vaipat vuotaneet yli. Niin oli meidän sänkykin, koska olin nostanut pojat aamuyöllä meidän viereen nukkumaan. Mutta onneksi meillä on patjan välissä muovifroteeta.

Sain mun äidiltä synttärilahjaksi hiustenleikkuun, päähieronnan ja jonkun hiushoidon. Varasin aikaa parturiin ja sainkin ajan jo täksi päiväksi. Kyllä oli ihana vain istua paikallaan hierottavana. Teki niin hyvää, vaikkakin alitajunnassa mietin koko ajan, että miten mies pärjään poikien kanssa kotona. Kävin samalla reissulla kaupassa ja kassalla en saanut lompakkoa auki. Se oli mennyt niin jumiin, että piti mennä ostoskeskuksessa sijaitsevaan suutariin, että hän avaa sen. Kiva jättää kassalle äidinmaidonkorvikket ja juosta ympäri kauppaa, kun ei saa lompakkoa auki. Suutari joutui rikkomaan koko lukon, että sain kortin esille. Hienoa,nyt ei ole kunnon lompakkoa käytössä. Olin siinä vaiheessa jo sitä mieltä, että en lähde sovitulle jumpalle illalla. Jotenkin sisäinen ääni huusi sisällä, ettei kannata mennä.

Ääntä uhmaten lähdin kuitenkin zumbailemaan. Maanantaina tunti kestää vain 45min ja perään on 25min lihaskuntoa, käyn aina molemmat samalla kerralla. Nyt jostain ihmeellisestä syystä reilun puolen tunnin jälkeen iski kamala ahdistus rintaan ja alkoi huimata. Olo tuli tosi huonoksi. Pyörin ja vispasin kuitenkin pari biisiä vielä loppuun. En voinut jäädä lihasjumppaan, mutta käskin kaverin kuitenkin jäädä. Ihmettelin pukuhuoneessa oloani. Mietin, että ehkä se johtuu matalasta hempasta tai sitten siitä kun en ollut päivällä syönyt tarpeeksi. Kun olin selvinnyt järkyksestä niin alkoi hullu ärsytys. Kerrankin kun kerran viikossa raahaudun jumpalle niin just silloin pitää kropan alkaa reistailemaan. Kirosin kroppani maantasalle pukuhuoneen pimeydessä. Muutenkin on kamala kriisi parista liikakilosta, jotka ovat jääneet raskaudesta. Ja varsinkin siitä,ettei lihaksia ole tallessa enää yhtää. Kun ärsytys hieman laantui päätin tehdä pelimiesvedon. Kuntosalin yhteydessä on baari. Katsoin kelloa, että mulla on noin puoli tuntia aikaa, kun odotan, että kaveri käy vielä suihkussa jumpan jälkeen. Mietin noin sekunnin ja otin suunnaksi yläkerran kuppilan. Tilasin kuivan omenasiiderin. Ja ai että miten se maistui hyvältä. Mikään ei maistu niin hyvälle, kun vitutukseen otettu drinkki ja ehkä toinenkin. Niin kuin kävi tässäkin tapauksessa. Vilkaisin taas kelloa ja ehdin kivasti ottaa vielä toisenkin sidukan.

Kun huomasin, että tunnit olivat loppu, kävelin pokkana takaisin pukuhuoneeseen. Kerroin kaverilleni käyneen soittamassa miehelle. Todellisuudessa olin myös samalla reissulla soittanutkin. Enhän mä voi pukuhuoneessa kailottaa, että menen jumpalta suoraan kuppilaan juomaan ärsytykseen sidukkaa. Tämä jäi sitten kertomatta. Olo kuitenkin parani ja parani vielä entisestään kun pääsin kotiin. Ja jos joku nyt päättää leimata mut alkoholistiksi niin antaa mennä vain. Saa kivittää mut.

Pääsin kotiin ja sain aloittaa ruuanlaiton. Olo koheni kummasti kun sain murua rinnan alle. Nyt kello on noin 23 ja molemmat pojat nukkuvat, jes. B vauva sai tänään ensimmäisen kerran maissivelliä. Hermo menee, kun toinen herää öisin muutaman tunnin välein syömään ja huutamaan nälkää. Kyllä sen tyhmäkin tajua, ettei toiselle pelkkä maito riitä ravinnoksi. Taas mut saa kivittää, kun annan 2,5kk ikäiselle vauvalle pienen tilkan velliä sekoitettuna maitoon.

Keskiviikoksi on sovittu miehen kanssa ostosretki. Pitää löytää ne himputin sormukset. Mulla ei ole harmainta hajuakaan, että mitä mä haluan. Toivottavasti mä löytäisin jonkun kivan täältä tuppukylästä. Ei ole aikaa lähteä etsimään sormuksia mistään oikeasta kaupungista.

Huomenna mä näen pitkästä aikaa mun hyvän ystävän. Hän on tullut käymään vanhempiensa luona kylässä ja tulee samalla moikkaamaan meitä. Ihana taas saada jutella muustakin kuin poikien ruokkimisesta ja kakkavaipoista.

Pohdin tuossa yhtenä päivänä, että josko sitä menisi jonain päivänä käymään jossain "mammatapaamisessa." Noin minuutin ajan ajatus kuulosti hyvältä. Ei musta kertakaikkiaan ole siihen. Mä en kestä istua missään salin lattialla kollareihin pukeutuneiden mammojen kanssa. Joo ja tiedän, ettei siellä ehkä ole sellaista, mutta en saa päästäni pois ajatusta, että siellä olisi muunlaista. Todennäköisesti keskustelu on pitkälti kakkavaippoja, ruokaa, nukkumista,syömistä ja kasvamista. Ei en halua aina jutella vauvoista. Vaikka rakastan poikia eniten maailmassa niin ei niistä tartte koko ajan puhua. Haluan joskus jutella esimerkiksi kynsilakoista tai alennusmyynneistä. Tai ihan mistä vain muusta kuin vauvoista!

Tänään mulla on ollut perusnegatiivinen fiilis. Johtuu tuosta pakkasesta ja niin monesta hoidettavasta hommasta ennen ristiäisiä. Kiitos ja anteeksi!

Ja joka aamu petyn, kun katson ikkunasta ulos, eikä lumi ole vieläkään sulanut. Vihaan talvea ja pakkasta!
Tulkoon kesä, lämpö ja aurinko, Amen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti