sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Blääh

Tänään on ollut ihan huippu raskas päivä poikien kanssa. Aamulla jo ajattelin, että menipä kaikki kivasti, kun pojat nukkuivat ulkona jo klo 11. Villeissä unelmissa kuvittelin, että ulkona nukuttaisiin se 2-3h. Kissanjalat. Ei muuten nukuttu. Taas risutaan vaatteet ja syödään.

Hetken aikaa iltapäivällä ehti jo olla seesteistä, kun pojat malttoivat katsella kuvakirjaa ja ihan vain hengailla. Otin E:n mun kanssa sohvalle päikkäreille, taka-ajatuksena että saisin itsekin hetken levätä. O oli myös vieressä ja heti kun molemmat nukahti niin hetken päästä O sai kamala raivarin. Taas molemmat oli hereillä. Meni pitkä aika ennen kuin O rauhoittui ja sain sen uudestaan nukkumaan. Sillä aikaa E oli päättänyt, ettei sitä väsytä enää ollenkaan. Koko illan olemme kuunnelleet,kun E kiukuttelee väsymystä eikä malta nukkua, kun taas O nukkui pari tuntia alkuillasta. Nyt on sitten kaikkien unirytmit sekaisin, kun E kävi nukkumaan jo noin klo 19.

Oli taas niin epäselvä selostus, mutta lyhykäisyydessään en malta odottaa ens yötä ja aamua, että miten huonosti sitä tulee nukuttua. Ja miks just silloin valvotaan, kun seuraavana päivänä on neuvola??? Pitäis edes yrittää näyttää skarpilta eikä siltä arjenraiskaamalta kotiäidiltä.

Muistin tuossa iltapäivällä, kun tosiaan en saanut ottaa niitä päikkäreitä, että joku lappu piti täyttää neuvolaan. Kaivoin lapun arkistojen kätköistä ja mikä se sieltä löytyi, vanhempien voimavarakysely. Miten se sattuikaan tulemaan vastaan juuri silloin kun tekisi mieli laittaa kuulokkeet korviin ja painua parvekkeellee pakoon elämää.

Onneksi kysely ei ollut paha. Vastattiin kysymyksiin yhdessä miehen kanssa. Mutta ainut mikä mua hieman ihmetytti, ettei kaksosten vanhemmille ole omanlaista lappua. Hirveän vaikea vastata joihinkin kysymyksiin, mitkä ovat täysin itsestään selviä niille joilla on kaksi lasta. Esimerkiksi kohta jossa on puhetta lastenhoidon jaosta ja yhteisestä ajasta. Eikö se nyt ole aika selvää, jollei toinen auta niin ei sitä aikaakaan silloin kahdestaan ole, kun koko ajan toinen lapsista roikkuu kimpussa. Nyt kun molemmilla on yksi lapsi hoidettavana, niin saattaa jopa jäädä muutama minuutti päivässä toisillemme jaettavaksi.

Nyt täytyy lähteä hakemaan mun herkkuiltapala, josko se olisi jo valmista. Jostain ihmeellisestä syystä mun teki ihan hillittömästi nuudelikuppia. Onneksi olin kaukaa viisas ja olin ostanut niitä valmiiksi, koska tiesin  himon tulevan jossain vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti