tiistai 22. tammikuuta 2013

Enemmän duoo ku sooloo

Meillä on opittu keskustelemaan. Muutamana iltana pojat ovat selkeästi keskutelleet keskenän. He ovat istuneet vierekkäin sittereissä ja pitäneet kamalaa möykkää. Naurettiin eilen miehen kanssa, että olis kiva tietää, että mistä he keskustelevat. Ainakin uusia pehmeä (lue: syötävä) kirja on herättänyt paljon keskustelua.

Eilen mä vihdoinkin raahauduin sille kauan puhutellu jumpalle. Olin reipas ja olin eka zumbaamassa ja sen jälkeen vielä lihaskunnossa. Aamulla löysin kadoksissa olleet vatsa- ja selkälihakset, koska molemmat olivat ihan jumissa. Josko tästä nyt sitten alkaisi se säännöllinen kuntoilu. Oli kyllä niin ihana tunne jumpan jälkeen, kun tunsi tehneensä jotakin.

Pojat nukkuvat parvekkeella ja mä sain just siivottua. En tajua, että miten parissa päivässä tämä kämppä on kuin pommin jäljiltä. Pölyä kertyy ihan hillittömästi ja lattiat on täynnä mm. banaania, maitoa, kahvia, mustikkaa ja muuta ruokaa. Viimeksi lauantaina imuroin ja pesin lattiat, taas se oli tehtävä.

Kun pojat heräävät niin me lähdetään kolmestaan moikkaamaan mun kaverin vauvaa. Hän syntyi jouluaattona. Ihana nähdä taas niin pientä. Mä en edes muista, että meidän pojat olisivat olleet niin pieniä. Ajattelin olla tosi tylsä vieras ja viedä tuliaisiksi paketin vaippoja. Turha viedä suklaata tai herkkuja, koska kaikki äidit kärsivät raskauden jälkeisestä turpoamisesta. Ja vaatteita musta on hankala ostaa, kun jokaisella on oma tyyli pukea vauvat.

Nykyään, kun muotina lapsille on me and i:t, metsolat sun muut riemunkirjavat vaatteet. Mäkin olin syksyllä jossain selaisilla kutsuilla ja olihan ne ihania. Mutta mun pitkän matikan mukaan on todella hölmöä maksaa bodysta melkein 30€, kun se menee päällä max kuukauden ja meillä, kun niitä pitäisi ostaa kaksi. Ennemmin mä ostan enemmän vaatteita pojille jostain edullisesta kaupasta. Voin nimittäin olla varma siitä, että jonain päivänä jompi kumpi tai molemmat tulevat hinkumaan jotain älytöntä vaatekappaletta. Mä olen tehnyt sen päätöksen, että niin kauan mä puen pojat oman maun mukaan, kunnes he osaavat jotain vaatia. Siihen asti saavat tyytyä siihen mitä mä kaapista löydän.

Täytyypä lähte tästä taas tuon minun parhaan ystäväni pesukoneen luo. Ja O:kin heräsi just sopivasti. Paluu hommiin jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti