sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hiuksia, hiuksia

Hitto multa lähtee varmaan kaikki hiukset päästä. En tajua, että mistä tämä johtuu. Kai mulla on jonkinlainen puutostila tai muu. Koskaan ennen ei ole lähtenyt näin paljon hiuksia päästä. Tuntuu, etten uskalla enää harjata niitä ollenkaan, kun aina on harja ihan karvoissa.

Ja jollei hiukset olisi muutenkin huonossa kunnossa, niin mua himottais ihan hurjasti värjätä nuo muutamat karvat. Mulla on tavallinen suomalainen hiusväri, eli se maantienharmaa. Jotenkin olen niin kyllästynyt siihen, että tartteisin piristystä. Pakko varmaan tänään käydä ostamassa joku väripurkki ja harjoittaa taas kotivärjäystä.

Pojat olivat perjantaista lauantaina mun vanhemmilla hoidossa. Saatiin olla miehen kanssa ihan kaksitaan. Olimme molemmat jotenkin ihan puhki, ettei jaksettu tehdä oikein mitään. Tein illalla tortilla vuokaa, katsoimme leffaa ja nukuimme 12h. Teki kerrankin hyvää herätä ihan omaan tahtiin. Nykyään kun on aina sellainen shokkiherätys, kun joku aina kiljuu täyttäkurkkua. Jotenkin musta tuntuu, että lapset häräisivät aina naureskellen ja jokellellen. Ei meillä. Molemmat heräävät huutaen suoraa huutoa, mutta kun otan heihin katsekontaktin niin sitten hymyillään ja naureskellaan.

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että pojat ovat vihdoinkin tajunnut, että heitä on kaksi. Välillä on hauska kuunnella, kun he "juttelevat" toisilleen. Toisinaan taas tuntuu, että he eivät voi sietää toisiaan. Yhtenä päivänä makoiltiin sängyllä ja pojat olivat kosketusetäisyydellä toisistaan. Heti kun toinen osui toiseen alkoi huuto.

Eilen kävimme koko porukka E:n kummin luona. Siellä oli kaksi haukkuvaa koiraa, eikä pojat reagoinut mitenkään. Olin ihan varma, että alkaa huuto kun on kovia ääniä, mutta ei onneksi. O vain naureskeli, kun sai koskettaa karvakasaa.

Oli melkoinen virhe nähdä koira. Mun koirakuume vain yltyi. Järki sanoo, ettei tähän sirkukseen enää mitään koiraa kannata ottaa, mutta toistaalta taas kyllähän se menisi. Yritän kuitenkin hillitä itseni vielä muutaman vuoden niin sitten pojatkin tajuavat koirasta jotain. Musta on tärkeää, että lapset oppivat käsittelemään eläimiä ja kunnioittamaan niitä. Muutaman kerran olen nähnyt perheitä joissa on lemmikkejä ja miten lapset saivat käsitellä niitä ihan miten huvitti. Milloin kissaa heitettiin ja tiputeltiin ja koiraa vedettiin hännästä. Vaikka en mikään viherpiipertäjä olekkaan, niin haluan opettaa pojat kunnioittamaan eläimiä ja luontoa.

Nyt pitää mennä laittamaan hieman naamaa kuntoon ja harjaamaan nämä muutama hiussuortuva, koska lupasin lähteä poikien kanssa moikkaamaan isomummoa. Tosin empä mä mihinkään vielä pääse, kun nuo nukkuvat parvekkeella. Mutta olempahan ainakin itse valmis, kun parvekkeelta kuuluu huuto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti