keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Home sweet home

Kyllä on ihana olla jälleen kotona. Olen koko aamupäivän ja päivän touhuillut pyykkien ja muiden kotiaskareiden kanssa. Otin jopa meidän ainoan joulutavaran pois. Vaihdoin siis punaisen pöytäliinan ruskeaan. Olen yrittänyt tappaa tuota joulutähden retaletta, mutta ei se suostu kuolemaan. Elin toivossa, että se olisi kuivunut matkan aikana, kun sitä ei kasteltu yli viikkoon, mutta ei. Sitkeästi se tuossa pöydällä kököttää mun kiusana. En viiti kuitenkaan hyvää kukkaa roskiin heittää ihan vain huvikseni. Ehkä mä kestän sitä vielä muutaman viikon.

Eilinen lentomatka meni tosi hyvin. Vaikkakin kone oli puolituntia myöhässä niin pojat jaksoivat reippaasti odotella. Ei tullut mitään raivaria. Vähän piti toki kentällä kävellä ja viihdyttää poikia.

Mulla on tänään ollut pää ihan jumissa. Tuntuu, etten kävisi ihan täysillä. Onkohan flunssa tulossa vai mitä tämä taas on. Jotenkin on sellaine olo, etten jaksaisi kuunnella tai katsoa mitään. Todella hyvä olo siihen nähden, että hetken päästä mun pitää mennä käymään mun mummolla poikien kanssa. Sinne on tulossa myös mun äiti. Jos kumpakaan niistä sanoo yhtään poikkipuolista sanaa minusta tai pojista niin mä pakkaan kamat ja lähden menemään. En kestä yhtään kritiikkiä mistään. Miks mä taas lupasin mennä sinne, kun nyt jo kiristää päästä????Osaisin edes joskus sanoa EI!

Onkohan muhun iskenyt jokin äitisyndrooma, koska en kestä enää yhtään jos joku arvostelee jollain tavalla mua tai mun perhettä. Vaikka asia olisi miten pieni niin otan sen aina henkilökohtaisena loukkauksena. En mä ole koskaan aiemmin ollut näin herkkähipiäinen.

Joo ja masennus melkein iski tänään kun muistin, että mähän lupasin itselleni mennä jumpalle. En muistanut yhtään, että piti mennä jumpalle, kun se mummon retale soitti ja käski sinne. No, mä aloitan sitten urheilun huomenna. Mutta se lupaus pitää, etten herkuttele yhtään. Mun tekis vaan ihan hulluna mieli kanaa. Ehkä pakko käydä ostamassa kanaa ja tehdä siitä jotain terveellistä salaattia tai jotain. Mitäköhän sitä keksisi herkkujen tilalle, jotain terveellisiä herkkuja tietenkin. Ja älkää vain ehdottako mitään vihannespaloja. Ne ovat kamalia. En tajua, että miten joku jaksaa napostella vihanneksia. Luoja paratkoon. Ennemmin vaikkapa hapankorppuja tai jotain juomista. Olen ehkä maailman mielikuvituksettomin ihminen ruoanlaiton suhteen.

Ei muuta kun kahvia koneeseen ja auton rattiin poikien kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti