lauantai 12. tammikuuta 2013

Lauantaita

Taas meni muutama aika, kun en oikein ehtinyt koneelle. Jotenkin on muka ollut kamalasti kaikkea tekemistä. Mulle on yrittänyt iskeä flunssa, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut pidettyä sen loitolla. Olen päivisin juonut teetä ja soodavettä, jota olen terästänyt tuoreen sitruunan mehulla.

Pojat ovat parina iltana käyneet nukkumaan todella kiltisti. (koputtaa puuta). Eilen ja tänään molemmat ovat olleet nukkumassa ennen yhtätoista. Jotenkin tosi outoa, kun O on jättänyt sen iltaraivoamisen väliin. Ihan olen aina odottanut, että milloin se huuto alkaa. En tiedä, että onko tällä meidän ruokavalion muutoksella jotain osuutta asiaan. Nyt on melkein kaikki kaupan sallitut soseet käytössä. Poikien ehdottomia suosikkeja ovat tällä hetkellä porkkana, banaani, kuningatar ja luumu. Porkkanasoseen mä teen itse sekä banaanisoseen murskaan ihan normibanaaneista. Kuningatarsoseen ja luumun ostan valmiina kaupasta.

Mä en ole koskaan ollut kovin kova laittamaan mitään vihannesruokia. Hitto, että voi porkkanoiden keitossa mennä aikaa. Eilenkin illalla keitin 500g porkkanoita ja niissä meni jotakuinkin tunti. Pitää vissiin pilkkoa ne seuraavalla kerralla pienemmiksi paloiksi, jos ne sitten kypsyisi nopeammin. Mulla oli ajatuksena, että ne kiehuisi kypsiksi vartissa. Hyvä, että vartin päästä meni edes haarukka niistä läpi.

Nyt mun täytyy purkaa mun mummoahdistusta. Olen siis aina ollut tosi läheinen mun äidin äidin kanssa, jota siis mummoksi kutsun. Aina ennen poikia kävin hänen luonaan 2-5 kertaa viikossa. Juttelin jo kesällä, että  mun käynnit tulee vähän harvenemaan, kun pojat syntyy. Mummo ymmärsi asian ja oli mun kanssa samaa mieltä, että mun tarvii elää elämää mun oman perheen kanssa. No, nyt mummolla on joku marttyyrikausi menossa. Hän soittelee mulle melkein joka päivä ja aina jotain vikaa telkkarissa, digiboksissa tai jossain muussa. Ja aina mun pitäisi mennä käymään siellä. Mä olen saanut kasvatuksen, että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa, enkä siis sano mummolle ,81v ,päin naamaa, että hanki joku muu juoksutettava. Olen hienovaraisesti yrittänyt sanoa, että mun on todella hankala toisinaan lähteä ajelemaan hänen luokseen tämän mun joukkueen kanssa. Hänen luo ei ole kovin pitkä matka, noin 10km, mutta autolla sinne on silti mentävä. Jotenkin musta tuntuu, että hän on nyt huomionkipeä, koska mulla ei ole niin paljon aikaa hänelle enää. Ja miksi ihmeessä kukaan muu sukulainen ei voi laittaa niitä laitteita kuntoo???? Aina se ole mä, jolle ensimmäisenä soitetaan. Tällä hetkellä musta tuntuu, että mä olen ainut jolla on kiirettä ja tekemistä elämässä.
Ehkä tilanne vähän rauhottuu jossain vaiheessa. Luulisi mummon olevan onnellinen, että käyn siellä edes kerran viikossa poikien kanssa ja kuitenkin soittelen useamman kerran viikon aikana

Maanantaina pojilla on neuvola. Mua pelottaa jo nyt, että kuinka paljon meille valitetaan tästä oma-aloitteisesta soseiden aloittamisesta. Mutta tuskin mä teen mitään kovinkaan väärin, kun pojat ovat kuitenkin tyytyväisiä ja näyttävät voivan hyvin. Enhän tee???

Tänään kävimme mun vanhemmilla saunassa ja syömässä. Pojat saivat olla taas mummon ja papan hoidossa. Jotenkin mulle iski kamala epätoivo, kun mun äiti kyselin, että onko E:llä nälkä ja tartteeko O:lta vaihtaa vaippa. Mistä minä tiedän. Jotenkin tuli sellanen olo, että vaihda jos huvittaa ja kokeile suostuuko toinen syömään. Nyt vasta jotenkin tajusin sen, että mä tunnen miehen kanssa nuo pojat kaikkein parhaiten ja meiltä varmaan tullaan vastaisuudessakin kyselemään hoito-ohjeita poikiin liittyen. Olen aina ajatellut, että mun oma äiti on maailman paras ja luotettavin lastenhoitaja. Miten hän voi nyt kysyä multa neuvoa???? On ollut vissiin liian vähän mietittävää lähiaikoina, kun kiinnitän taas jokaiseen pieneenkin asiaan huomiota.

Kun kerrankin on näin harvinainen tilanne, että molemmat pojat nukkuvat tähän aikaan, niin mä pistän koneen syrjään ja kömmin miehen kainaloon sohvalle. Saadaan ehkä hetki olla ihan rauhassa kahdestaan ennen kuin joku on taas seuraa ja huomiota vailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti