keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pimeys

Miten täällä voi olla näin pimeää??? Aamulla, kun herää niin ei tiedä onko aamu vai ilta, kun koko ajan on pimeää. Eteläsuomalainen ihmisluonne kärsii tällaisesta. Kotona sentään joskus edes saattaa näkyä talvella aurinko.

Pojat ovat käyttäytyneet ihmisten lailla, vaikka ollaankin oltu reissussa jo aika pitkään. Eilen aloitettiin porkkanan maistelu. Hyvin uppoaa molempiin poikiin. Pakko on muuttaa hieman meidän ruokailutottumuksia poikien kanssa, koska ei maito ja velli pidä enää nälkää. Jopa meidän O nukkui toissa yönä todella hyvin, kun annoin sille iltapalaksi purkillisen maissisosetta.

Käytiin miehen kanssa toissapäivänä romanntisella retkellä Ruotsin puolella.Joopa, todella romanttisista. Äkkiä kaupasta toiseen ja jossain Tornion paikallisessa pizzeriassa pizzat naamaan ja äkkiä takaisin auton rattiin. Musta tuntuu, että meillä on koko ajan kiire johonkin. Sitäpaitsi siellä ei edes ollu kaikki kaupat auki. No eipä se paljoa menoa haitannut. Ruokakauppa oli yllättäen taas eniten kaupoista mun mieleen.Apteekkia en löytänyt, mä rakastan asoida apteekeissa. Siellä tuoksuu aina ihana steerilyys ja kaikki on aina järjestyksessä. Ihmettelin ruokakaupassa suuresti sitä , että miten Ruotsissa on paljon enemmän 4kk ikäiselle ruokia. Tuntuu, että Suomessa on paljon huonompi valikoima. Ostettiin muutamat purkin kokeiluun ja katsotaan miten poikien vatsat kestävät uusia makuja. Tähän mennessä on vaikuttanut tosi lupaavalta.

Kohta lähdetään miehen kanssa ostamaan sen kummitytölle synttärilahjaa ja illalla mennään vielä sinne kakkukahville. Tämä on ollut ihan hullua juoksemista paikasta toiseen. Ja sitä mä olen ihmetellyt suuresti, että puhuuko kaikki pohjois suomalaiset näin kovaa. Mulla eilen korvissa soi, kun täällä oli vieraita. 

Kävimme miehen kanssa katsomassa eilen Juoppohullun päiväkirja- leffan. Oli tosi hauska pätkä. Ja oikeastaan parasta oli se, että mä sain istua 86min paikallaa täydellisessä omassa maailmassani. Eikä tarvinnut puhua kenellekään. Pitää vissiin alkaa käymään elokuvissa useammin. Seuraavaksi voisin valita jonkin kolmetuntisen pätkän ja ottaa siellä rauhassa, vaikka päikkärit.

Vähän alkaa jo olemaan koti-ikävä. Nopeasti niihin tylsiin arkirutiineihinkin näköjään tottuu, kun nyt jo ikävöin niitä. Jotenkin omassa rauhassa on helpompi pitää pojille omaa rytmiä. Täällä, kun on paljon hoitajia niin en aina edes tiedä, milloin kukakin lapsi on syönyt. Meinasin eilen jo iskeä epätoivo, kun en tiennyt mitä ja missä pojat ovat syöneet tai nukkuneet. No kyllä me tästäkin selvitään.

Uutta vuotta oltiin vastaanottamassa miehen siskon luona. Ilta meni rauhallisesti lasten ehdoilla. Ammuttiin parit raketit, syötiin ja pelailtiin. Oli ihan hauskaa. Tosin ehkä olisi ollut viisaampi käydä ajoissa nukkumaan, kuin pelata scrabblea kahteen asti yöllä.

Nyt me lähdetään kauppaan ja sen jälkeen miehen mummolle syömään ja siitä sitten sinne kakkukahveille. Yllättävän rankkaa tämä jokapaikassa juokseminen. Toki on tosi kiva nähdä ihmisiä, mutta ei tässä liiemmin ole tullut levättyä. Onneksi mummo on joka aamu ottanut pojat toiselle puolelle, että me ollaan saatu nukkua jopa 10 asti. Ei muuta taas, kun autoa starttailemaan ja liikenteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti