perjantai 4. tammikuuta 2013

Sosetta soseen perään

Meillä on aloitettu soseiden syöminen nyt ihan urakalla. Ei nuo pojat pärjää enää tavallisella äidinmaidonkorvikkeella. Ollaan nyt viikon verran maisteltu kaikkia ihania erilaisia soseita. Poikien suosikit ovat mustikka ja maissi. Porkkana menee myös hyvin, mutta perunan kanssa on ollut hieman ongelmia. Pitäähän suoraselkäisen suomalaisen perunaa syödä, joten sen maistelua harjoitellaan vielä lisää.
Kyllä on elämä helpottanut, kun voi välillä syöttää poikia lusikalla. Pistän molemmat kaukaloihin istumaan ja ei muuta kun lusikka heilumaan.

Ajateltiin lähteä takaisin kotiin ensi tiistaina. Ihana päästä kotiin omiin oloihin. Mulla jo siivoussormea kutittaa, kun en ole päässyt pesemään pyykkiä ja imuroimaan. Aika on mennyt täällä tosi nopeasti, kun ollaan saatu miehen kanssa muutamana päivänä ihan omaa aikaa kahdestaan. On kyllä tehnyt todella hyvää.

Mua hieman hirvittää, että mitä meille sanotaan neuvolassa 14. päivä kun kerron, että meillä syödään soseita ihan urakalla. Mutta kai sitä saa vielä käyttää maalaisjärkeä ja ruokkia lapsia niin kuin itseltä hyvältä tuntuu. Kai sen näkee sokeakin kepillä, jos lapsi huutaa nälkäänsä niin silloin sille on annettava ruokaa. Poikia odottaessa kuvittelin noudattavani kaikkia neuvolan antamia ohjeita täydellisesti. Nyt musta tuntuu, että teen kaiken ihan eritavalla kuin olisi  tarkoitus. Jotenkin mä ajattelen sen niin, että mä tunnen omat lapseni paremmin kuin kerran kuussa tunnin poikia näkevä terveydenhoitaja. Ja joka hemmetin kerta meilläkin on se terveydenhoitaja vaihtunut. Siksi ehkä mä ne jaksakkaan kuunnella niiden ohjeita, kun tuntuu, etten saa sieltä henkilökohtaista palvelua.

Eilen oltiin päivällä pari tuntia miehen kanssa shoppailemassa. Kerrankin ei tarttunut mukaan juuri mitään. Oli jotenki pienoinen pettymys koko kauppakeskus. Mä olisin halunnut itselleni jonkun kivan neulepaidan, mutta missään ei ollut sen mallista mitä ajattelin. Tuntuu, että nykymuoti on liian lyhyttä mun makuun. Ja joo, mä pitäisin mielelläni paitana sellaista räsyä minkä lapussa lukee mekko. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihan kaikkia vaatteita ei edes tarvitsisi tehdää L-kokoa isompaa. Mullakin on vielä muutama raskauskilo jäljellä ja siksi tuntuu, että vaatteita on ihan kamalan vaikea löytää. En missään tapauksessa halua laittaa mitään makkarankuorta päälle, jossa näkyy jokaikinen löysä kohta. Mielelläni vielä pukeutuisin vähän löysempiin ja pidempiin vaatteisiin ennen kuin saan kroppani miellyttävään kuntoon.

Tällä reissulla se painon hallitseminen ei ole lainkaan onnistunut. Anoppilassa syödään voita, kermajuustoa ja ruuan seassa kermaa. Pakko palata ruotuun, kun pääsen kotiin. Tein myös hiljaa mielessäni uudenvuoden lupauksen, että aloitan terveellisen elämän, kun pääsen kotiin. Alan kuluttamaan jumppasalia ihan urakalla. Tai niin paljon, kun pojat antavat mulle aikaa. Ja jos tuo lumi muuttaisi itsensä jotenkin siedettävään muotoon niin voisi alkaa vaikka vaunulenkkeillä kunnolla. Ei tuolla hangessa jaksa tarpoa niiden meidän vankkureiden kanssa. Joopa joo, selityshän se on tuokin. Laiskahan mä vain olen.

1 kommentti:

  1. Maalaisjärki ON sallittua ja kuten kirjoitit: sinä tunnet lapsesi parhaiten. En minäkään saanut huutoja kun aloitettiin soseet "ilman lupaa". Tosin eipä nuo enää mitään neuvoja anna neuvolassa. :D

    VastaaPoista