torstai 17. tammikuuta 2013

Torstai,keskiviikko,perjantai


Mä olen ihan sekasin päivistä. Olen ollut koko päivän sitä mieltä, että tänään on vasta keskiviikko! No, mutta sen parempi, että onkin jo torstai.
Huomenna pojat lähtevät mummolaan ja pappalaan hoitoon. Me saadaan viettää miehen kanssa laatuaikaa kahdestaan, tapellaan kuitenkin. Se on niin tyypillistä, että on kovat odotukset yhteiseen aikaan ja sitten kun kaikki ei mene niin kuin elokuvissa niin menee hermo. En ajatellut luoda huomiselle mitään odotuksia niin empähän ainakaan pety. Oikeasti eniten mä odotan sitä, että saan kerrankin nukkua kokonaisen yön ilman että kukaan kiljuu vieressä.

Mies on taas pelaamasa lätkää ja täällä on vaihteeksi rauhallista, kun pojatkin nukkuvat. Tällä viikolla mies on käynyt jotenkin huippu paljon mun hermoille. Ehkä kaikki kyllä johtuu mun omista hermoista, kun tuntuu että kaikki kiukuttaa. En jaksaisi jutella yhtään ylimääräistä mitä on pakko. Ehkä tämä helpottaa jossain vaiheessa.

Ensi viikolle on sovittu mammatapaaminen. Mä niin vihaan tuota sanaa. Ja lupasin itselleni, etten mene mihinkään tapaamiseen, mutta menen silti. Mulla on näin heikko luonne, että kaikkea pitää aina kokeilla. Joskus voi jopa yllättyä positiivisesti. Olisihan se ihan kiva joskus jutella ihmisten kanssa, jotka ovat samassa jamassa. Monikkokerho, kun on vain kerran kuussa.

Mä olen monesti miettinyt, että miten paljon mä touhuaisin jos mulla olisi yksi lapsi. En siis missään nimessä harmittele, että noita on kaksi, mutta leikitellyt ajatuksella, että millaista kaikki olis. Varmaan juoksisin kaikissa maailman jumpissa ja vauvauinneissa. Jotenkin nyt tuntuu niin tuskalliselta lähteä joka paikkaan tässä vauvavaiheessa. Mulla ei aina oikein käden meinaa riittää noiden kahden raahaamiseen. Ja tuskin mä jumpallakaan voin toista laittaa nurkkaan odottamaan omaa vuoroa. Meillä kun tuo vuorotteleminen ei vielä oikein suju. Mä luulenkin, että poikien ensimmäiset sanat ovat O:n vuoro ja E:n vuoro.

Pakko mennä laittamaan pyykit TAAS kuivumaan ja tyhjentämään tiskikone. Mulla on joku pakkomielle laittaa aina iltaisin kämppä kuntoon niin on sitten aamulla kiva herätä. Mulla iskee aamulla heti kamala epätoivo, jos keittiö on sekaisin tai sohvalla kamat epäjärjestyksessä. Sellainen tilanne huokuu pahaa oloa ja voin olla varma, että siitä päivästä ei tule hyvä. Ja pakko kaiken olla järjestyksessä, että voin aamulla mennä keittiöön silmät puoliummessa keittämään kahvia. Esteetön kulku kahvinkeittimelle kunniaan!


1 kommentti:

  1. Miä muuten siistin kans iltaisin paikat järjestykseen, en kestä jos aamul ensimmäisenä kompuroi esikon leluihin...

    VastaaPoista