keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Unirytmi,mikä se on

Viimiset kaksi päivää meillä on ollut jotenkin melkoisen tuskallista. Kaiken sotki eilinen neuvola. Pojilla meni päiväunirytmi sekaisin ja me sitten kukuttiin O:n kanssa viime yönä neljään asti. E heräsi iloisesti jo klo 8. Eli tulihan siinä muutama tunti nukuttua.Tänään olo on ollut sen mukainen. Ja kello on nyt jo yli puolenyön eikä O ole vieläkään nukkumassa. Mä olen ihmeessä ton lapsen kanssa. Ei siinä mitään jos toinen olisi ainut lapsi, mutta aina aamuisin pitää herätä E:n kanssa, koska toinen on nukkunut yönsä tyytyväisesti.

Poikien mitat eilisessä neuvolasas oli seuraavat; O 8,3kg, 63,7cm ja E 6,5kg 62cm. Vähän on meidän pojilla painoeroa. Meille yllättäen valitettiin siitä, kun O kulkee reilusti jollain + käyrällä. En edes jaksanut kuunnella, että mikä se käyrä oli. E on normaalilla vauvankäyrällä ja saa syödä ihan normaaliin tapaan. Neuvolassa sanottiin, että O:n ruokailuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Luuleekohan se sisar hento valkoinen, että mä oikeasti alan säännöstelemään 4kk ikäisen lapsen ruokailua??? Niin kauan kun tuo lapsi on tyytyväinen ja nukkuu edes joskus, niin mun puolesta se saa syödä ihan niin paljon kuin jaksaa. Eri asia silloin, kun syödään jo ihmisten ruokaa, silloin kiinnitän huomiota ruuanlaatuun ja herkkuihin. Mutta eipä nuo vauvat vielä oikein osaa herkutella mehuilla ja muilla sokerikamoilla.

Mulla on jotenkin ollut tosi rankkaa nyt parina päivänä. En tiedä, että mikä on vaivannut. Mikään ei huvita ja mitää ei oikein jaksaisi tehdä. Ehkä tämä on vain jokin ohimenevä vaihe. Mun tekisi vain mieli piiloutua peiton alle ja olla pimeässä ja hiljaisuudessa pari päivää.

Jotenkin tuo mieskin on käynyt tänään mun hermoille. Hitto, kun mä saan kulkea sen perässä koko ajan ja keräillä sen levittämiä tavaroita. Huoh, tuntuu, että mulla on ainut käyttöoikeus meidän tiskikoneeseen ja imuriin. Ei sillä,että siivoaminen olis mulle joku ongelma. Ongelma on se, että toinen ei huomaa mitään, siis oikeasti mitään. Varmaan kylppärin oven pitäisi olla pyykeistä peittynyt, että sitten alettais miettiä, että mikä täällä on vialla.

Mun äiti soitti eilen ja he lupasivat ottaa pojat mummolaan hoitoon pe-la yöksi. Tuli nimittäin tuo tarjous maailmaan parhaaseen kohtaan. Musta tuntuu, että me tarvitaan miehen kanssa nyt yksi ilta, jolloin voidaan vain olla kaksistaan ja nukkua kunnolla. Mutta jotenkin tämä on niin ironista, että juuri samana päivänä, mulla on terveyskeskuksessa kierukan laitto. Aina on jotain inhottavaa tiedossa, eikä voi kunnolla nauttia vapaapäivästä. No toivottavasti toimenpide ei satu ja kaikki menee hyvin.

Taas tuo O vauva kiljuu ja venkuloi tuolla. Mulla alkaa jo usko loppumaan, että me muka nukuttais tänäkään yönä. Pitäisikö jo laittaa suosiolla kahvi tippumaan ja valvoa itsekin koko yö. Ehkä mä kuitenkin menen kokeilemaan, josko se uni tulisi nopeasti meille molemmille. Pitäisi vain keksiä keino, jolla tuon lapsen saisi nopeasti tainnutettua.

Eikai se auta, kun lähteä auttamaan lasta taistelussa unimasaa vastaan. Tällähetkellä näyttää että unimasa johtaa aika ylivoimaisesti tätä taistelua. Mä jo melkein odotan sitä päivää, että joudun repimällä repiä poikia ylös sängystä, eihän siihen ole enää aikaa kuin n.15 vuotta, ei paha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti