torstai 10. tammikuuta 2013

Uskomatonta

Kello ei ole vielä kymmentä ja meillä nukutaan. Varmasti tämä kostautuu jotenkin. Mies on pelaamassa lätkää ja nyt mä istun orpona koneella, kun en osaa tehä mitään näin aikaisin illalla. Normaalisti olen tottunut saamaan sen kuuluisan oman ajan vasta puolilta öin. Kyllä on elämän pientä luksusta kuunnella musiikkia ja hörppiä teetä RAUHASSA. Eiköhän tuolta kohta joku karjaise haluavansa jotain.

Tänään olimme poikien kanssa monikkokerhossa. Raahasin mun äidin sinne mukaan, niin mies sai viettää aikaa itsekseen. Välillä käy sääliksi mies parkaa, kun se hoitaa poikia niin tunnollisesti. Tietysti miehenkin pitää osallistua hoitamiseen, mutta olen kuullut ja nähnyt niin monta surullista tarinaa, jossa mies ei tee mitään lastenhoitoon liittyvää. Siksi mä koen todella tärkeäksi sen, että mies saa edes joskus olla ihan yksin kaikessa hiljaisuudessa kotona. Onhan hänellä kuitenkin myös jääkiekkoharrastus, jossa saa muuta ajateltavaa.

Mä olen onnistunut pitämään jo kaksi herkutonta päivää. Jei, rasti seinään. Olen korvannut herkut kofeiinilla ja paprikalla. Aika erikoinen yhdistelmä, mutta ainakin ne auttavat herkkuhimoon. Sinne jumpalle en ehtinyt täänäänkään. Oli tärkeämpää mennä monikkokerhoon. Ai, että mä olen lahjakas keksimään tekosyitä. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että siivosin tänään kämpän lattiasta kattoon. Eikö joku viisas ole sanonut, että siivoamisessa kuluu x määrä kaloreita??? Voin siis käydä hyvillä mielillä nukkumaan puhtaaseen kotiin, uskomalla kuluttaneeni edes muutaman kalorin. Kyllä ihmisen on sitten helppo valehdella itselleen. Mutta itselleen valehdellessa en satuta tai huijaa muita kuin itseään. Ja jos on tarpeeksi yksinkertainen niin kuin minä, niin sitä ei edes huomaa.

Nuo meidän rakkaudenrypäleet nukkuivat tänään parvekkeella kolmen tunnin päikkärit. Oli ihana siivota poikien nukkuessa, kun ei tarvinnut keskeyttää imurointia. Joskus kun joutuu sen tekemään niin hyvä, että enää muista mistä kaikkialta olen jo imuroinut ja joudun aloittamaan taas alusta. Joo, tiedän olevani hieman neuroottinen murujen kanssa lattialla. Ahdistaa ajatus, että pojat joutuvat möyrimään lattialla murujen seassa. Voi myös käydä jotakin muuta kamalaa jollei imuroi säännöllisesti. Olen miettinyt, että miten häiriintynyt ihmisen pitää olla, että inhoaa maailman eniten tunnetta,jolloin hius on kietoutunut varpaaseen. Ja vielä kamalampaa se on jos jalat ovat märkiä ja silloin tuntee miten hius kietoutuu varpaan ympärille ja kiristyy ihoa vasten. Hyi, kun meni ihan kylmiä väreitä selässä, kun ajattelinkin asiaa.

Täytyypä tästä lähteä laittamaan sänkyyn puhtaat lakanat. Yritän myös nauttia täysin rinnoin tästä rauhasta ja hiljaisuudesta. Empä saanut edes tallennettua tätä tekstiä, kun O jo huutelee mua seurustelemaan. Se siitä rauhasta ja hiljaisuudesta. Kestihän sitä melkein 20 min.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti