keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Voiko äitiäkin joskus väsyttää?

Nyt muutamana päivänä mua on väsyttänyt ihan hurjasti. Väsymys alka aina noin klo 16 ja illalla sama juttu. Äsken mun olisi niin tehnyt mieli torkahtaa sovalle, mutta ei. Hermo meinasi mennä. Molemmat pojat melkein nukkuivat ja sitten mies menee ja ottaa toiselta peiton pois. Siitä se rähinä sitten taas alkoi. Mietin hiljaa mielessäni, että seuraavan kerran saan nukkua päivällä, ehkä silloin kuin pojat ovat 15v. Mua jotenkin niin risoo se, että mun väsymystä ei oteta lainkaan todesta. Harvoin mä ehdotan, että saisin ottaa päikkärit. En enää edes pyydä.

Jotenkin musta tuntuu, että miehet kuvittelevat, että äiti jaksaa ihan mitä vain. Heti, kun naisesta tulee äiti niin samalla sekunnilla siitä tulee ihmenainen. Nainen pärjää nukkumatta, syömättä ja ilman mitään mukavuuksia. Mietin tuossa yhtenä hetkenä, että milloinkohan mä olen viimeksi ehtinyt syömään lämmintä ruokaa. Aina, kun saan ruoan lautaselle, joku vaatii jossain jotain ja taas ruoka on jäähtynyt, kun palaan. Musta on tullut kone, joka toimii kahvin voimalla. Tänään on menossa jo kolmas pannullinen.

Eilen sain pitkästä aikaan käydä rauhassa ruokakaupassa, kun vein pojat vanhemmilleni siksi aikaa. Halusin vähän omaa aikaa. Ehkä olisin halunnut omalla ajalla tehdä jotain muutakin kuin käydä ruokakaupassa, mutta olihan sekin jo jotain. Hämmästyin lastenruokahyllyllä, että miten paljon lapsille oikeasti on kaikkia soseita. Ostin kokeiluun jotain jugurttipohjaista ja mangoa. Laajennetaan taas hieman poikien makuja. Ostin mä myös Piltin puurojauhetta. Jos me saataisiin meidän yöt levollisemmiksi.

Mä jo ehdin innostua, että meillä nukutaan yöt kokonaan. Mutta ei. Viime yönä O heräsi klo 2 ja E klo 4. Molemmat söivät 260ml ja jatkoivat unia. Pakko on antaa vahvempaa ruokaa illalla, etteivät toisten tartte herätä jatkuvasti syömään.

Päivisin molemmat ovat olleet jotenkin kiukkuisia. Koko ajan pitää seurustella ja keksiä sirkushuveja. En pääse edes vessaan ilman, että ainkin toinen kiljuu olkkarissa. Pakko se on munkin vessassa jossain vaiheessa käydä. En tiedä, että kutittaako toisten ikeniä, kun jatkuvasti molemmilla on sormet ja nyrkit suussa. Toki se kiukkuisuus voi johtua siitä. Mutta hassua, että heti hymyilyttää, kun vain jaksaa seurustella heidän kanssaan.

Nyt kuuluu taas vaativaa ulinaa sohvan luota. Pakko kaapata kahvikuppi mukaan ja jatkaa tätä viihdyttämistä. Palataan asiaan sitten, kun on uudestaan hiljaista ja tyytyväistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti