torstai 7. helmikuuta 2013

Hirveen hienoo

Tänään olimme poikien kanssa monikkokerhossa, jossa oli ne paljon puhutut kalliiden vaatteiden kutsut. No, mä sitten ihastelin siellä paria pipoa. Ne olivat aivan ihanat. Meillä on aina tapana arpoa emännänlahja, koska kukaan ei ole virallisesti siellä emäntänä. Kerrankin mä voitin jotain. Siis uskokaa tai älkää niin mä voitin sen lahjan. Lahjaksi sai valita muutaman tuotteen tai sitten tietyllä rahasummalla vaatteita. Mä sain pojille ne pipot ja niille jäi hintaa 2€. Vaikka toimin vastoin mun periaatteita niitä vaatteita kohtaan niin koin silti hyväksyttäväksi hankkia pipot, koska sehän oli melkein kuin lahja.

Voihan se olla, että pojat inhoavat pipoja eikä pidä niitä koskaan. Mistä sen tietää. Mutta ompahan nyt ainakin hatut kevääksi. On mulla vähän jopa huono-omatunto siitä, että voitin. Koska voi olla, etten olisi koskaan hankkinut niitä pipoja ilman voittoja. Mitä mä kattelin niitä esittelyssä olevia vaatteita, niin eipä ne nyt niin kovin ihmeellisiä ole. Aika samaan massaan ne menee, kuin monet muutkin lastenvaatteet. Nykyään, kun on vissiin muotia älyttömän kirkkaan ja isoprinttiset kuosit.

Mulla on taas tällä hetkellä laatuaikaa. Molemmat pojat nukkuvat ja mies on pelaamassa lätkää. Musta on niin ihana olla välillä yksin täydessä hiljaisuudessa puhumatta kenellekään. Tuntuu, että koko päivän mä höpöttelen pojille ja kuuntelen niiden ulinaa, niin joskus pitää saada olla hiljaa.

Meidän oletettu flunssakin on menemässä ohi. En edes tiedä, että oliko se flunssaa vai mitä. Iltapalalla pojat vetivät yhteensä 3,5prk pilttiä ja lautasellisen puuroa. Päivällä meni myös hedelmiä ja vihanneksia soseena. Jos tuolla ruoan määrällä ei nukuta niin jo on ihme.

Mä toivon, että ens yö menisi poikien osalta hyvin. Mulla on itellä jotenkin tosi väsynyt olo edelleen, vaikka viime yön nukuin ihan kohtuullisesti. Enkä mä mielestäni ole mitään kovin ihmeellistä tänään touhunnut. Sitä ihan normaalia pyykinpesua ja puhtaiden korjailua.

Hitto mä äsken erehdyin katselemaan taas meidän olkkarin mattoa. Mä siis syötän pojat olkkarissa sittereissä. No, se mattohan on ihan ryönänen, TAAS. Just mä pesin sen ja putsasin. Pakko olla huomenna aamulla taas reipas ja laittaa tuo matto kuntoon. Eihän tänne kehtaa ketään kutsua, kun matossa on päivän ruokalista. Eipä sillä, että meillä kovin usein kukaan käy.

Nyt mä istun vielä hetken ihan hiljaa ja fiilistelen taustalla soivaa musiikkia. Sen jälkeen painun sänkyyn nukkumaan, jotta jaksaa taas huomenna olla reipas.

4 kommenttia:

  1. Sama homma meilläkin, ruokaa pitkin olkkarin mattoa :D Täällä myös 5kk kaksoset..

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, ettei meidän matto ole ainoa laatuaan. Jotenkin tuntuu niin turhalta olla jatkuvasti jynssäämässä sitä :) ehkä se kerran päivässä riittää, ettei matto kulu liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin ja siirsin sitterit maton vieree. Auttoi kummasti ;)

      Poista
  3. Ei lainkaan pöllömpi idea. Pitää vissiin munkin uudelleen järjestää tätä olkkaria :) Haaveilin pitkään vaaleasta matosta olohuoneeseen, mutta jännästi se haave on tullut hylättyä...

    VastaaPoista