keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kahvia,kahvia ja kahvia

Siis voi luoja mikä noita meidän poikia vaivaa???? Molemmat ovat olleet ihan äärimmäisen hankalia koko päivän. Meillä siis herättiin noin klo 7 ja oltiin "päiväunilla" ulkona jo noin klo 9. Onneksi pojat saivat nukuttua ulkona melkein kolme tuntia kumpikin. Siitä lähtien onkin ollut sitten kitinää senkin edestä. Kumpikaan ei viihdy hetkeäkään yksin missään. Ei lattialla, ei sitterissä tai missään muallakaan. Koko ajan toinen pojista roikkuu käsivarressa. Yritä siinä nyt sitten tehdä itse jotain hyödyllistä.

Viime yön aikana molemmille oli tullut jostain kulman takaa yskä. Todella inhottavan kuuloinen köhä. En kuitenkaan ole vielä huolestunut, koska ruoka on maistunut molemmille erittäin hyvin. Sitten mä olisin tosi huolestunut jos meidän pojat eivät söisi.

Mittasin päivällä molemmilta kuumeet. Varmaan sainkin kainalosta todella luotettavan tuloksen, mutta me mennään sillä. Kummallakin näytti pikkusen päälle 37. En siis pidä heitä vielä kuumepotilaina. Nyt molemmat ovat jo nukkuneet melkein kaksi tuntia. Tosin äärettömän levottomasti. Jopa meidän E on huudellut ja heilunut sängyssä, mitä hän ei normaalisti koskaan tee. Innolla odotan taas ensi yötä, että mitä se tuo tullessaan.

Huomenna on tosiaan monikkokerhossa me and i- kutsut. Olen tämän päivän psyykannut itseäni, etten halua sieltä mitään. Aivan tuhannen varmasti löydän sieltä jotain kivaa ja ihanaa pojille. Pitää pitää vain pää kylmänä, etten sorru mihinkään turhuuksiin.

Tänään, kun on tosiaan ollut hieman kipeyttä ilmassa niin mietin, että mistä mä oikeasti tiedän milloin pojat ovat kipeitä. No oikei, siitä ettei ne syö. Mutta voihan olla, että toiset ovat kipeitä ja syövät silti. Mulla on kamala stressi, etten osaa arvoida oikein heidän oloaan. Ja huomasin senkin, että nukun itse tosi levottomasti, kun kuulen toisen yskivän. Jotenkin siihen vain heti havahtuu. Heti kun toinen yskii kovaa niin toinen tietenkin herää. Mä ajattelin ensi yön vielä katsoa ja kuulostella miltä meno näyttää. Mikäli pojat häiritsevät paljon toisiaan niin sitten toisen meistä on muutettava toisen pojan kanssa olkkariin, että edes jotkut saavat nukuttua.

Vaikka mä poikia rakastankin eniten maailmassa niin tänään oikeastaan ensimmäisen kerran mietin, että miten helppoa olisi jos heitä olisi vain yksin. Kun koko päivän kannat toista sylissä ja toinen huutaa samalla huomiota jossain. Mun pitäisi ehdottomasti olla joku multipersoona, että musta riittäisi molemmille riittävästi huomiota. Jotenkin tänään olen kokenut itseni taas maailman riittämättömämmäksi ihmiseksi.

Nyt istun hetken ihan hiljaa sohvalla ja juon tuon teen loppuun. Sen jälkeen menen sänkyyn ja toivon, ettei kukaan yski, huuda, kilju tai tee mitään muutakaan muutamaan tuntiin. Tahtoisin kerrankin nukkua pitkän pätkän (lue:pitkä pätkä mulle tällä hetkellä on 3h)rauhassa. Varmasti saan kohta jonkinlaisen vatsahaavan tällä kahvin määrällä, mitä pitää päivän aikana juoda, että pysyy reippaana ja virkeänä.

2 kommenttia:

  1. Varmaan moni saman ikäisen äiti on tässä taas miettinyt, että miten sitä pärjäisi kahden kanssa, kun yhdessäkin on tekemistä. Itse kanniskelin Jenskua la-su koko ajan, mitä oli hereillä. Siinä kun olisi ollut toinenkin vielä. Tuleekohan silloin tehtyä erilaisia virityksiä liinoilla?

    Ja mistä tietää että lapsi on sairas. Kyllä sen yleensä tietää. Jenskusta nyt huomasi kun nenä alkoi vuotaa valtoimenaan ja yskä oli kamalan kuulosta. Sitten pää alkoi olemaan lämmin. Ja mikään ei ollut hyvin. Toivotaaan ettei teillä poikien tauti kehittyisi pidemmälle ja menisi ohi.

    Kahvi. Onneksi niinä päivinä kun on paljon ohjelmaa, niin tulee juotua vähemmän (edes joskus vähemmän) koska ei vain muista/kerkeä.

    Tsemppiä ja hyviä öitä teille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempistä :) Me nukuttiin yllättävän hyvin viime yö yskästä huolimatta. Olin ihan ihmeissäni, ettei ollut mitään suurta showta :)

    VastaaPoista