perjantai 15. helmikuuta 2013

Se hymyilee, vaikka siihen sattuu

Miksei aina kaikki voi mennä kivasti. Vai onko se todellakin niin, että paskan määrä on aina vakio. Silloin kun poikien kanssa menee hyvin niin aina joku muu mättää. Ja yleensä se on aina tuo mies, joka luekeutuu määreeseen joku muu. Mulla menee kohta hermo niin totaalisesti ettei ole tosikaan. Mä todellakin luulin, että elämme tasa-arvoisessa asemassa silloin kun menemme naimisiin. Kissan jalat. Mitkään asiat eivät muuttuneet mihinkään. Mä olisin eilen halunnut ostaa hiusvärin, mutta ei, se on täysin turhaa. Miks aina kaikki minuun panostaminen on turhaa???? Pleikkaripelit sun muut miesten jutut eivät ole koskaan turhia. Vaan se hemmetin muutaman euron hiusväri on täysin turha. Sen jumalan kerran kun haluisin vähän piristää ulkonäköä niin sekään ei onnistu. Ihan kiusallani alan kulkemaan kotona paskasissa verkkareissa ja meikkaamatta.

Joskus olen kuullut sanottavan, että jos viihtyy omassa kropassa, niin muukin elämä olisi silloin valoisampaa. Musta alkaa tuntua, että päivä päivältä mä vihaan omaa kroppaani ja ulkonäköäni enemmän. Olisi mieskin onnellinen, kun edes yritän tehdä tälle arjen- raiskaamalle- lookille jotain.

Tänään pojat lähtivät taas mummolaan hoitoon. Mummolla ja pappalla on ollut lomaviikko töistä, niin ne taas jaksaa olla poikien kanssa. Me oltiin mun ystävän kanssa sovittu jo kaksi viikkoa sitten, että tänään pidetään tyttöjen ilta. Jotekin musta tuntuu, etten voi edes nauttia siitä, kun mies on tuollainen kitupiikki. Tsiisus, että osaakin ottaa päähän. Miksi koskaan mun hyvinvointi ei kiinnosta ketään. Ja todellakin hyvinvointiin liittyy myös se, että pääsen joskus tyttöjen kanssa ulos.

Mulla on tunne, että tekisi mieli juosta päin seinää ja toivoa, että pää antaisi periks. Olen niin täynnä pyhää vihaa tätä koko hemmetin parisuhdetta kohtaan. Mäkin käyn tästä lähtien laskemaan joka hiton kopeekan jonka laitan miehen mahdolliseen hyvin vointiin. Enkä ajattele ruokakaupassa lainkaan toisen toiveita. Alan tekemään vain ja ainoastaan jotain halpaa ruokaa joka ei maistu miltään. Jos tälle linjalle kerran lähdetään niin mikäs siinä. Jokainen siis näköjään huolehtii vain ja ainoastaan omista tarpeista. Osaan mäkin tätä peliä pelata.

Miten ihminen voikin taas olla näin vihainen. Välillä mä niin kaiholla muistelen sitä aikaa kun sain olla ja elää ihan yksin ja omien tarpeideni kanssa. Ei tarvinnut koskaan ottaa ketää muita huomioon. Omalla tavallaan itsekäs elämä on todella helppoa ja ihanaa. En todellakaan pidä itsekkyyttä aina huonona piirteenä ihmisessä. Välillä saa ja pitää olla itsekäs. Niin mäkin meinaan tänään olla. Mä niin lähden sen mun ystävän kanssa ulos ja me pidetään tosi hauska ilta. Sanokoon tuo ukkeli mitä tahtoo. Mä nyt olen aina muutekin niin sekaisin, etten mä mitään siideriä olisikaan halunnut.

Taidampa kuunnella tähän väliin Lilly Allenin biisin Smile. Se pistää aina hymyilemään, edes vähän.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti pääsit ystävän kanssa ulos ja sait päätäsi selvitettyä ja oloa paremmaksi.

    VastaaPoista