lauantai 16. maaliskuuta 2013

Aamua

Ihana lauantai aamu. Kupissa kuumaa teetä, ulkona paistaa aurinko ja pakkanen paukkuu. Pojat opettelevat ryömimään lattialla ja sivusilmällä katselevat pikku kakkosta. Kerrankin on ihanan seesteinen tunnelma. Tosin eiköhän se tunnelma muutu, kun käydään aamupuuron kimppuun. Jotenkin musta tuntuu, etteivät pojat oikein arvosta aamupuuron tärkeyttä. Musta tuntuu, että niiden mielestä olisi paljon siistimpää sotkea puuroa pöytään. Mutta pitää joka aamu yrittää taistella puuro suuhun ja aina se on onnistunut. Tosin siinä menee vain hieman aikaa.

Lähden kaverini kanssa aamusta lenkille. Pistän pojat vaunuihin ja lähdemme nauttimaan keväisestä säästä. Pakko se on myöntää, etten eilen työntänyt nenääni ulos. Oli jotenkin ihan huippu laiska päivä. Kyllä mä kotona siivosin ja touhusin, mutta yhtään ei ollut fiilistä, että poistuisin kotoa. Tänään on pakko poistua, koska pitää mennä vielä iltapäivällä kauppaan. Olen kerrankin reipas ja järjestän huomenna parille sukulaiselle kahvikekkerit. Pojilla on huomenna puolivuotispäivä ja siksi on hyvä syy kokoontua. Toisaalta on tosi kiva nähdä ihmisiä, joita en ole vähään aikaan nähnyt. Ainut miinus on se, että pitää jotain leipoa, mulle ei siis todellakaan ole suotu jauhopeukaloa. Luen aina innoissani kaikkia ihania reseptejä, mutta huomaan olevani kauppajonossa pakaste pullapussi kainalossa.

Musta on ihana huomata, että pojat alkavat pikkuhiljaa tajuamaan, että heitä on kaksi. Aluksi tuntui, etteivät he mitenkään noteeraa toista. Nyt, kun he makoilevat paljon lattialla huomaan, että he naureskelevat ja tuijottelevat toisaan. Samoin on, kun he istuvat syöttötuoleissa. Kiva seurata, että millainen veljessuhde heille tulee.

Välillä vieläkin mietin, että osaanko mä suhtautua oikein sisaruksiin. Mä olen ainut lapsi ja jotenkin voi olla jossain vaiheessa vaikea käsittää sitä, että miten se toinen voi olla niin tärkeä toiselle. Pitää varmaan etsiä netistä jotain kasvatusoppaita ja lukea niitä, että opin kasvattamaan nuo kaksi oikein.

Mun laihdutusoperaatiosta en viitsi enää edes kirjoittaa. Käyn 3-4krt viikossa jumpalla, vaihdoin ruokavalion paljon kevyemmäksi ja säännöllisemmäksi ja silti tuo hemmetin paino jumittaa paikallaan. Kohta mä heitän pyyhkeen kehään ja alan syömään todella epäterveellisesti, kerran tämä terveellisyys ei auta. Hitto, että menee hermo. Tai sitten pitäisi alkajaisiksi saada joku puhdistava norovirus, että lähtee laihdus käyntiin.

Aurinkoista ja rentoa viikonloppua kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti