sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Herkkuja, herkkuja ja herkkuja

Anoppi tuli eilen meille muutamaksi päiväksi moikkaamaan poikia. Tänään kävimme koko porukalla kaupassa ja meillä on koti täynnä herkkuja. Äsken melkein itkua vääntäen söin rasvatonta raejuustoa ja kivennäisvettä. Ah, että mua ahdistaa olla näiden kaikkien herkkujen keskellä. On munkkeja, salmiakkia, sipsiä, juustoja sun muuta.

Mun piti mennä tänään jumpalle, mutta enhän mä taas mihinkään ehtinyt. E:llä on tullut tänään pitkin päivää tilanteita, jolloin mikää muu ei kelpaa kuin mun syli. Yritä täsää nyt sitten lähteä johonkin, kun toinen itkee lohduttomasti. Ehkä se sylissä pitäminen on kuitenkin tärkeämpää tässä vaiheessa kuin jumppaaminen.

Huomenna on luvassa shoppailua. Mä ilmotin tälle meidän porukalle, että lähdetään heti aamusta liikenteeseen niin mä sitten ehdin illalla jumpalle. Hitto jos mä en ehdi niin mulla menee hermo. Tuntuu, ettei kukaan ota tosissaan sitä, että mä oikeasti yritän katsoa, että mitä mä suuhuni laitan ja koetan urheilla edes joskus. Jotenkin tilannetta ei helpota lainkaan se, että sohvalla kaksi ihmistä herkuttelee. Mutta vaikka kuinka tekisikin tiukkaa, niin mä en sorru tänään mihinkään herkkuihin.

Eilen illalla kävimme miehen kanssa E:n kummin tupareissa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa paria kaveria, joita näkee harvemmin. Teki tiukkaa, että raaskin jättää pojat kotiin mummon kanssa, koska alkuun oli aikamoista itkua. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tänään mulla on ollut ihan hassu olo. Tuntuu, etten ole käynyt ihan täysillä. Olen ollut koko ajan ihan omissa maailmoissa. En edes tiedä, että mitä mä ajattelen, mutta tuntuu että jossain kaukaisuudessa mä pyörin. Vaikka pojat ovat olleet koko ajan mun kanssa, niin silti musta tuntuu, että mulla on niitä ikävä. En osaa oikein olla sinut asian kanssa, että niitä hoitaa koko ajan joku muu kuin mies tai minä. Tekisi mieli ottaa pojat kainaloon ja mennä piiloon peiton alle. Ehkä mä olen sekoamassa, kun en halua muiden hoitavan mun lapsia, edes mummon. Tai sitten tämäkin menee hormonien piikkiin. Mikäpä naisella ei menisi?

Ihana olla hetki tässä koneella pinkit, karvaiset kuulokkeet korvilla. Saan sulkeutua hetkeksi omaan maailmaan kuuntelemaan musiikkia. Tästä pienestä musiikkihetkestä on tullut melkein mun päivittäinen tapa. Pitää päästä aina hetkeksi kuuntelemaan musiikkia. Edes se pari biisiä. Tänään soittolistalla on mm. Lenka -Everything At Once-, Anna Puu -Säännöt rakkaudelle- ja Depeche Mode -Precious-. Tällä jaksaa taas jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti