perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ikävä

Mun rakkaat pikkuiset pallerot ovat mummolassa ja pappalassa yötä. Mulla on niitä ihan kamala ikävä, vaikka molemmat ovat olleet tänään oikeita ihmishirviöitä. En tajua, että mikä niitä on rieponut. Kohta ei mene enää hampaiden piikkiin, koska niitä hampaita ei näy eikä kuulu. Mikään ei ole ollut hyvä. Ainut mikä oli tänään kivaa niin päärynä-mango sose. Sen syöttämisen ajan äiti oli ihana. Tuohon hetkeen meni päivästä se noin 10min. Muuten täällä ollaan kiukuteltu enemmän ja vähemmän.

Kävimme miehen kanssa sairaalalla katsomassa mun vaaria alkuillasta ja kahvilla paikallisessa rantakahvilassa. Oli todella outoa liikkua kahdestaan. Ja täytyy tunnustaa sen verran, että mä en kahvilla juonut kahvia, vaan kuivan omenasiiderin ilman jäitä. Voin kertoa, että se maistui aivan älyttömän hyvälle. Mä nautin siitä, kun istuimme kahvilassa takkatulen äärellä ja luimme lehtiä. Se mikä tilanteesta teki parhaan oli hiljaisuus. Meri oli jään peitossa ja ympärillä oli pelkkää mustaa. Takkatuli räiskyi, eikä mitään muita häiritseviä ääniä. Onkohan mussa joku vika, kun kaipaan toisinaan todella paljon hiljaisuutta. Mulla hermo lepää silloin, kun saan kuunnella vain hiljaisuutta, enkä mitään hurinaa, surinaa tai muuta epämääräistä meteliä.

Kotona ollessa on todella paljon ylimääräisiä ääniä ympärillä. Melkein aina on pyykkikone, tiskikone, liesituuletin tai pleikkari päällä. Kaikki pitävät ääntä. Voi olla, että olisi helpompi, että mä menisin tarkistuttaman hermoni, ennen kuin luovun kaikista hurisevista laitteista. Olen perinyt neuroottisuuteni mun isältä. Se kuuli makuuhuoneeseen asti , kun vessassa oleva rannekello tikitti. Voin siis sanoa, että tämä on sukuvika.

Huomenna anoppi on tulossa meille neljäksi päiväksi. En vielä osaa sanoa, että onko neljä päivää lyhyt vai pitkä aika. Se selviää viikon kuluessa. Mä odotan vain, että saan jonain päivänä anopin tekemiä täyttetyjä paprikoita. Ne ovat todella hyviä. En ole edes koettanut tehdä niitä itse. Se on sellainen herkku, jota nautitaan vain anopin seurassa ja hänen tekemänä. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että ne paprikat sisältävät niin paljo homejuustoa, että voin sanoa heti adios mun laihdutuskuurille jos syön niitä useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa.

Kohta pitää varmaan kömpiä peiton alle, koska mulla oli tarkoituksena nukkua hyvin ensi yö. Olen ihan varma, että jossain vaiheessa yötä mä herään paniikissa etsimään poikia. Yritä siinä nyt sitten levollisesti jatkaa unia. Mutta sekin olisi jo plussaa, ettei kukaan herätä mua yöllä. Josta tulikin mieleeni, että pitääpä laittaa puhelin yöksi äänettömälle.

Hyvää yötä kaikille ja nukkukaa oikein sikeästi ja makoisasti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti