sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Liikaa ajattelua

Tänään kävin poikien kanssa puolivuotis kuvassa. Oli aikamoinen suoritus saada molemmat katsomaan samaan suuntaan yhtä aikaa. Ja vielä hankalampaa asiasta teki sen, että olisi vielä pitänyt hymyillä. O hymyili hienosti, mutta E parka oli ihan totisena. Mutta tuleepa sitten kuviin tallennettua poikien tämän hetkiset luonteet. Enkä mä nyt rehellisesti sanottuna kovin paljon odota niiltä kuvilta. Mä olen itse näyttänyt aina ihan kamalilta kuvissa, joten ei mun odotukset ole kovinkaan korkealla poikien suhteen.

Kävin päivällä mielenkiintoisen keskustelun mun äidin kanssa. Keskusteltiin rakkaudesta. Mehän mentiin miehen kanssa naimisiin joulukuussa ja äiti sitten kyseli kaikkea onnesta ja siitä, että tuntuuko musta siltä, että me ollaan aina yhdessä. Mä sitten hetken mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että mä en ole koskaan uskonut ikuiseen rakkauteen. Mun omat vanhemmat ovat olleet naimissa melkein 30v ja isovanhemmat kohta 55v. Silti mä en usko siihen,että ihmiset ovat koko elämänsä yhdessä. Perustelin kantaani sillä, että mun mielestä ihmisillä on vain käynyt hyvä tuuri valinnassa. Voi olla, että mä olen maailman kyynisin ihminen, mutta tätä mieltä mä olen.

 En siis todellakaan viittaa siihen, että olisin jättämässä miestäni tai mitään muutakaan. Jotenkin vain mä ajattelen asian niin, että maailmassa on ihan varmasti jossain se TÄYSIN OIKEA ja täydellinen kumppani toiselle. Aina sitä tuskin löytää, voihan hän asua toisella puolella maailmaa.

No, tästä keskustelusta äitini sai taas vettä myllyyn. Mun ajatustapani on kuulemma täysin kieroutunut. Mutta minkä mä sille voin, että mä ajattelen näin. Tottakai mullakin on tunteita omaa miestäni kohtaan ja välitän hänestä tosi paljon, mutta enhän mä koskaan voi tietää, että mitä jos mä olisin rakastunut johonkin muuhun ja olisin todella todella todella onnellinen hänen kanssaan. Elämähän on mun mielestä täynnä valintoja. Jotkut valinnat ovat oikeita ja jotkut vääriä.

Kivasti vain sain taas ihan hullun maineen äitini silmissä, kun keskusteltiin asiasta. Mutta kai maailmassa on joku muukin ihminen, joka ajattelee samalla lailla, onhan???. Enkä mä sano sitä, että oma mieheni olisi huono valinta. Hänenhän ansiosta mulla on kaksi maailman ihaninta lasta. Eihän se silloin voi olla huono valinta. Tuskin kukaan tajusi, että mitä mä ajoin tällä kirjoituksella takaa, enkä ole siitä ihan varma itsekkään.

Tai sitten mulla on ollut liikaa aikaa miettiä kaikkia asioita. Mä epäilen vahvasti, että mun pitäisi keksiä itselleni jotain aivotoimintaa, etten miettisi liikaa asioita. Joskus on vain parempi antaa asioiden olla ja lopettaa turha miettiminen. Ehkä mun täytyy kipittää sänkyyn ja pistää dvd pyörimään. Ja iltaisinhan mä aina katselen mun unelmien miestä dvd:n muodossa. Tulkaa sitten kertomaan mulle, kun joku löytää jostain oikean elämän Kyösti Pösystin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti