torstai 21. maaliskuuta 2013

Neuvola

Tänään tosiaan kävimme neuvolassa. Painoa ja pituutta oli tullut molemmille hienosti. O on tällä hetkellä 9,3kg ja 69cm. E on 7,9kg ja 67cm. E on kuulemma täydellisen vauvan käyrillä. Eli kasvaa siis täydellisesti kaikkien neuvolan kasvukäyrien mukaan. O kulkee omalla käyrällä, joka on jo onneksi hieman tasoittunut. Edelleen paino on + käyrällä, mutta se ei meitä haittaa. Pääasia on, että ruoka maistuu molemmille.

Kerrankin mulla on illalla pirteä olo, kun sain nukuttua tunnin päikkärit neuvolan jälkeen. En tiedä, että mikä on parina päivänä iltaisin väsyttänyt tosi kovasti. Eilen oli tosi aktiivinen päivä. Heti aamusta siivosin kämpän ja lähdin klo 12 zumba maratonille. Oli aivan mahtavaa. Teki niin hyvää heittää aivot narikkaan ja antaa musiikin viedä. Illalla pari kaveria tuli meille poikien puolivuotis kahville. Mä taas luovana ihmisenä leivoin tarjoiluksi joulutorttuja.

Mä en tajua, että miksi mulle ei ole suotu jauhopeukaloa. Tuntuu, että kaikki meidän suvusta osaa leipoa paitsi mä. Mies sanoi, että voisin kerrankin leipoa jotain mikä onnistuu. Juha Vuorisen mottoa lainatakseni, mulle ei vittuilla. Leivoin siis joulutorttuja, koska tiesin, että niitä edes minä en voi pilata. Tein myös kinkkurullia. Opin tuon ohjeen joskus melkein 10vuotta sitten ja tunnollisesti teen niitä edelleen. Ja luojalle kiitos valmiista pakastetaikinoista. Meillä tuoksuu pulla ehkä silloin, jos ostan kaupasta pakastepullia ja paistan ne polttamatta. Tai ehkä mun pitäisi ottaa kaulin kauniiseen käteen ja aloittaa harjoittelu. Olisi niin ihana osata tehdä kaikkia ihania juustokakkuja ja muita herkkuja. Mutta eipä tule syötyä herkkuja, kun en osaa niitä tehdä.

Tänään meillä oli taas miehen kanssa mielenkiintoinen keskustelu liittyen vihanneksiin. Mulla meni hermo, kun meillä syödään vihanneksia vain silloin, kun mä olen käynyt kaupassa. Tykkään kaikista erilaisista salaateista ja vihanneksia on kiva tunkea eri ruokien sekaan. No tästä päästiin asiaan, että jos mä sanon miehelle, että tuo kaupasta vihanneksia niin se tarkoittaa aina porkkanoita. Miehen maailmassa ainut vihannes on porkkana. Kaikki muu täytyy erikseen selventää kauppalapun avulla. Lappuun täytyy kirjoittaa että tuo paprika, tomaattia,kurkkua, salaattia jne. Ei riitä jos kirjoittaa pelkästääni vihanneksia.  Jotenkin mulla ei taas käynyt tämä asia järkeen. Kysyinkin sitten, että kuinka monesti hän on nähnyt mulla porkkanaa leivän päällä???? Tänään meillä ei sitten syöty muita vihanneksia kuin purkkimassia ruoan seassa.

Neuvolassa oli puhetta meidän O:n nukkumisesta. Hän, kun nukkuu toisinaan aika levottomasti. Niin kuin esimerkiksi tänään. Tämä kirjoituksen aikana olen saanut kolme kertaa hypätä pystyyn katsomaan, että mikä on hätänä, kun makkarista kuuluu huutoa. Huuto loppuu aina, kun olen saanut otettua muutaman askeleen huoneeseen päin. Eli mitään ongelmaa ei näytä olevan, kiva vain kiljua unissaan ja aiheuttaa mulle kohtauksia.
Meidän kannattaisi kuulemma kokeilla lempeää unikoulua. Silloin toinen meistä muuttaisi olohuoneeseen toisen lapsen kanssa, että O saa huutaa rauhassa. Se varmaan saattaisi toimia, mutta jotenkin musta tuntuu pahalta huudattaa toista yöllä. Mutta jääköhän siitä pullon saamisesta tapa sille lapselle? Neuvolan täti sai asian kuulostamaan siltä, että tuo lapsi kiusallaan pompottaa meitä vanhempia yöllä ja tulee kuulemma tekemään niin aina jollei sitä tapaa oteta häneltä heti lapsuudessa pois. Miksi tuo kuulosti mun korvaan todella oudolta. Jos mä tässä vaiheessa hyppään yöllä antamaan lapselle huutaessa pullon suuhun niin tuleeko se sitten murrosiässä samalla tavalla pompottamaan mua??? Eikai noin pieni sentään vielä tajua pompottavansa meitä????Puolustuksena tähän ajattelen, että aika moni käy laittamassa yöllä lapselle tutin suuhun jos se on tipppunut. Meillä sieltä tutista tulee vain tilkka maitoa. Ja selvennykseksi, että O ei todellakaan juo maitoa litra tolkulla. Se on vain se juttu, ett


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti