tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vahvasti negatiivista

Päivät anopin kanssa ovat menneet hyvin. Ensiksi pelkäsin, että mitä tuleman pitää, mutta ainakaan vielä kenelläkään ei ole mennyt hermo. Oli ihana, kun sain eilen käydä jumpalla ja sen jälkeen saunassa ihan rauhassa. Ei tarvinnut miettiä, että miten mies pärjää kotona lasten kanssa. Kaikki voi varmaan arvata, etten pitänyt mitään kiirettää palata kotiin.

Tänään pojat kävivät mummon kanssa aamusta vaunulenkillä ja mä sain sillä aikaa laitettua kämpän kuntoon. On se kumma, miten nopeasti tämä aina räjähtää käsiin. Jotenkin en ole kehdannut alkaa imuroimaan, kun porukka istuu sohvalla. Mutta nyt on sekin homma tehty ja hyvä mieli siististä kodista.

Äsken juttelin mun oman mummon kanssa puhelimessa. Hermo meinasi taas mennä. Miten vanhuksilla voi olla niin hankalaa se kotoa poistuminen. Mä olen käynyt kerran viikossa mummolla ja aina se on yhtä ärsyttävää poikien kanssa. Varsinkin silloin, kun käyn yksin. Saan raahata aina kamalan määrän kamaa mukana. Pitää olla maidot, vaipat, hoitolaukut ja kaukalot. Olin puhelimessa villi ja pyysin TAAS jälleen kerran mummoa meille. Kuten arvata saattaa sehän ei onnistu. Pitää kuulemma järjestellä papareita. Tsiisus sentään. Luulisi, että eläkeläisellä ei olisi muuta kuin aikaa kaiket päivät. Sanoin vain, että katsotaan sitten paremmalla ajalla. Jotenkin mua alkoi raivostuttamaan taas sen asenne. Ehkä olen maailman pikkusieluisin, mutta siinähän olen.

Mulla on ollut päivän verran tosi pettynyt olo. Tuntuu, että olen pettynyt omaan elämääni. Pojat ovat elämässäni kaikista parasta, mutta se kaikki muu. Ikävä kyllä elämään, kun kuuluu kaikkea muutakin kuin nuo maailman suloisimmat pakkaukset. Jos saisi olla vain ja ainoastaan poikien kanssa, unohtaa kaiken muun. Mikä lie kriisi tämäkin taas on. Ehkä se on ohimenevää, mutta ompahan taas viime päivinä tullut ajatuksia mieleen. Eniten mua pelottaa, että tässäkö tämä kaikki on. Elämän suurin ja ihanin ilo on seurata poikien kasvua ja kehitystä. Jotenkin mä en saa tästä muusta revittyä mitään huumoria.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti