torstai 21. maaliskuuta 2013

Vaihe

Siis miten voi viikko mennä näin nopeasti? Jotenkin mulle tuli ihan yllättäen, että tänään on jo torstai. Nyt, kun muistelen kulunutta viikkoa niin empä mä ole juuri mitään muuta tehnyt, kun ollut poikien kanssa. No olen mä käynyt jumpalla ja uimassa. Olen mä hieman perehtynyt yrttien maailmaan. Mulla on se haave saada oma pieni yrttitarha rakennettua meille. Piti ottaa selvää, että mitkä yrtit sopivat pojille. Olihan niitä muutama, jos niistä edes muutaman saisi oikeasti kasvamaann ja elämään viikon kauemmin.

Tällä viikolla mulla meni hermo kaikkiin vanhoihin vaatteisiin, joita en käytä. Pistin niitä facebookin kirppareille myyntiin. Ihana saada kaappeihin lisää tilaa ja joku vielä maksaa siitä vaivasta, että kuvaan ne ja postitan. Niin kuin se nyt olisi suurikin homma. Ennen olin vastaan netissä käytävää kirppistelyä, mutta ihan kivasti mun omat vaatteet ovat siellä menneet. Jotenkin poikien vaatteita en jaksa alkaa myymään, koska ei mistään bodeista voi paria euroa enempää pyytää. Ehkä myyn sitten jotain oikeita vaatteita, kun ne jäävät pieneksi. Esim. haalarit ja muut asut.

Mulla oli kova ajatus laittaa meille rairuohoa kasvamaan. Empä ole muistanut ja tuskin se nyt viikossa edes ehtii kasvaa. Ehkä mä yritän ensi vuonna paremmalla onnella. Kaikki päivät menee touhutessa poikien kanssa enkä todellakaan ajatellut ottaa multaa esille niiden ollessa hereillä. Pojista on kasvanut pieniä apureita. Joka asiassa pitää olla mukana tuijottamassa ja laittamassa suuhun. Nytkin perheen miehet kasaavat turvakaukaloa uudestaan, kun pesin ne kankaat siitä päältä. Poikien pitää osallistua toimintaan. Yleensä vain osallistuminen rajottuu kaikkeen tarraamiseen ja suuhun laittoon.

Sormiruokailu on edennyt jo hieman. Tänään meillä oli koko perheen yhteinen ruokahetki. Me söimme miehen kanssa pastaa ja pojat saivat omille pöydilleen omia spagetin paloja. Yksikään spagetti ei mennyt suuhun, mutta ainakin saivat kosketella, että miltä se makarooni tuntuu. En tiedä, että onko tässä sotkemisessa mitään järkeä edelleenkään. Mutta koetetaan vielä, josko sitä joskus menee jotankin oikeaakin suuhun.

Täytyy koputtaa puuta, koska meidän illat ja yöt ovat rauhoittuneet huomattavasti. Molemmat pojat ovat useimmiten jo ennen klo 20 jo nukkumassa. E nukkuu edelleen koko yön heräämättä ja O:kin on parantanut. Viime yönä herätyksiä oli vain 3. Pitkästä aikaa aamulla oli levollinen olo, kun ei tarvinnut hypätä montaa kertaa lohduttamaan O:ta. En siis näe tarvetta enää unikoululle. Ehkä meillä on taas ollut joku VAIHE, joka menee ohi.

Nauroin, kun neuvolassa jostain ongelmista puhuttaessa on aina jokin VAIHE. Kerroin meidän nukkumisesta niin meillä on kuulemma levoton VAIHE tai siis O:lla on. Mikäköhän VAIHE meille seuraavaksi tulee ja saako äidilläkin olla VAIHEITA? Mulla voisi pääsiäisenä olla herkutteluVAIHE.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti