maanantai 29. huhtikuuta 2013

Rauha ja hiljaisuus

Molemmat pojat ovat parvekkeella nukkumassa. Oli jo aikakin. Koko aamu on ollut hurjaa hälinää. Meidän E on oppinu höpöttämään. Koko ajan kuuluu jostain epämääräistä ääntelyä. Onhan se toki ihanaa, mutta olisi tosi kiva, jos ääntelystä saisi jotain tolkkua. Yritä siinä sitten vastailla ja keskustella toisen kanssa.

Aamupuurolla kuunneltiin jälleen smurffia. Mä laitan nykyään puuron aikaan läppäriltä smurffit soimaan niin puurokin maistuu paremmin. Olen vain jo ihan kyllästynyt niihin samoihin biiseihin. Mutta se yksi ja ainoa musiikkivideo on poikien mieleen. Esim. muumit eivät ole niin kova juttu. Muumeja mäkin jaksaisin katsella. No, mutta me kuunnellaan repeatilla smurffien lätkä boogieta.

Tänään puhalettiin jo muutama ilmapallo vapun kunniaksi. Siis mies puhalsi. Mä varmaan pyörtyisin, jos mun pitäisi jotain koettaa puhaltaa.  Ei saavuttanut ilmapallot kovinkaan suurta suosiota poikien maailmassa. Molemmat olivat enemmän kiinnostuneita kosteuspyyhepaketista sekä Pirkka lehdestä. Tulipahan yritettyä ja joskus voi sitten sanoa pojille, että on niitä ilmapallojakin ollut. Pitää varmaan ottaa vielä todistusaineistoksi kuva.

Iltapäivällä pitäisi mennä käymään kaupassa ja illalla raahautua jumpalle. Huomenna tosiaan ollaan menossa E:n kummille grillaamaan, niin täytyy käydä ostamassa jotain grillattavaa. Mulla on vielä paketti niitä Hälsans kök soija choritzoja, joita ajattelin kokeilla. Mä uskon, että niistä voi tulla grillissä maukkaita. Oikeastaan grillissä valmistettu makkara on ainoa, jota mä syön. En oikein nykyään tykkää muuten valmistetusta makkarasta.  Ajattelin, että teen huomenna sellaisiaksvisnyyttejä. Pilkon soijamakkaraa, sipulia, paprikaa, herkkusieniä ja ehkä kesäkurpitsaa. Laitan kaikki folionyyttiin ja vähän öljyä, suolaa ja pippuria mukaan. Voisi jopa toimia. Varmasti myös valkosipulin kynnet antaisivat kivaa lisämakua nyyttiin.

Viikonloppuna valmistin ruokaa kasvispihveistä. Ne olivat yllättävää kyllä positiivinen kokemus. Jopa harkitsin, että voisin joskus ottaa jossain hampparipaikassa kasvisaterin ja kokeilla, että miten paljon eri makuinen siinä on se kasvispihvi. Mulla, kun ei ole kovinkaan paljon vertailukohtia niin kaikki tuntuu maistuvan hyvältä.

Ei kai se auta, kun ryhdistäytyä ja aloittaa touhuaminen. Tuolla odottaa puhtaat pyykit viikkaamista ja pyykkikone päällelaittoa. Jotenkin musta tuntuu, että tuo pyykki ei lopu koskaan. Viikossa on ehkä yksi päivä, jolloin en pese pyykkiä. Aina se hemmetin pyykinkuivausteline on makuuhuoneessa, suloistuttamassa sisustusta. Onneksi kohta saa pyykit parvekeelle kuivumaan.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Nukkuminen

Miten voi pienen ihmisen olla noin vaikea käydä nukkumaan. Kaksi tuntia taistelin meidän O:n kanssa. Parhaimmassa tapauksessa E parkakin oli hereillä, kun täällä oli niin kamala huuto. O huusi ihan kurkku suorana. Ei kelvannut taas mikään. Kaksi kertaa laitoin parvekkeelle vaunuihin ja viimeisellä kerralla onnistu. En tosin ekalla kerralla uskaltanut pitää kovin kauaa, koska varmaan naapurit kuvittelevat, että vähintään rääkkään mun lasta täällä. Se huuto oli nimittäin niin kamalaa. Mistä ihmeestä tämä taistelu voi johtua???

Päiväunille molemmat lapset käyät melko kivuttomasti. Voin sanoa, että 10min on ihan maksimi aika, jonka joudun heijaamaan vaunuja. E kävi tänäänkin nukkumaan jo ennen klo 20, mutta mitä tekee O? Taistelee, huutaa, itkee ja raivoaa. Mulla loppuu oikeasti jo konstit tuon lapsen kanssa. Ei tuommoista taistelua jaksa kuunnella. Mä vielä jotenkin ymmärtäisin tämän jos tämä olisi ollut ensimmäinen kerta. Ehei, tämä on jo luoja yksin tietää, että mones. Alan olla todella väsynyt tähän taisteluun. Olisi niin helppo, jos olisi edes tutti joka kelpaisi. Yritin antaa maitoa pullosta, mutta kissan viikset. Ei kelvannut. Loppu viimein ei kelvannut edes syli. Siinäkin vain huudettiin. Pitäiskö mun oikeasti ottaa neuvolassa seuraavalla kerralla tämä puheeksi. Jotenkin mä en jaksa uskoa, että tämä on enää kovin normaalia. Ei pienen vauvan pitäisi noin kamalasti pistää vastaan.

Mä ajattelin, että voisin viettää rentouttavaa iltaa, kun mies on saunaillassa. Nyt mä olen niin poikki tämän tappelun jälkeen, etten jaksa muuta kuin raahautua sänkyyn. On ihan tyhjä olo. Olenko mä aihettanut, tuolle lapselle jotain, koska se ei nuku? Mikä sitä vaivaa? Mä haluan tietää, että voinko mä auttaa sitä jotenkin. Ei musta ole kiva kuunnella, kun toinen vain huutaa ja raivoaa iltaisin. Mulle tulee todella turhautunut olo, kun en osaa auttaa toista. Edes lohduttaminen ei auta.

Mies on tosiaan ollut koko päivän poissa. Kerran se kävi tuossa nopeasti pyörähtämässä. Voi olla ja toivottavasti mä jo nukun, kun se tulee kotiin. Mulla on onneksi niin ihania ystäviä, jotka kävivät viihdyttämässä mua tänään. Ei tarvinnut ihan koko päivää olla yksin poikien kanssa. Sainhan mä tänään yllätyksenkin. Yläkerran rouva toi mulle maistiaiseksi täytettyjä kasäkurpitsoja. Ne olivat ihan käsittämättömän hyviä. Mun on pakko kokeilla niitä itsekkin jonain päivänä.

Mutta nyt ajatus taas harhailee ties missä. Pakko se on mennä nukkumaan, ennen kuin täällä taas joku herää. Ainiin, miten mä voin estää sen, että meidän E ei pyörisi sängyssä? Siis se pyörii niin, että löydän sen yöllä pää jalkopäästä. Tai vaihtoehtoisesti se on poikittain jumissa omassa sängyssä. Miten meillä onkin aina yöllä tällaiset zembalot? Kaikki hilluu ja liikkuu kaiken aikaa.

Lappuhaalarit

Lastenvaatteiden tekijät hoi! Lappuhaalarit ovat aivan mahtavat käyttää lapsella joka vielä ryömii ja konttaa. Mua niin raivostuttaa käyttää esim. kollareita ja jotain paitaa. Paita on koko ajan korvissa. Niimpä meillä käytetään aina vain bodyja. Mutta, nyt mä voin taas käyttää meidän ihania trikoopaitoja,kun helman saa tungettua lappuhaalareiden sisään. En löytänyt kuin yhdet tällaiset ihanat tähtipöksyt. Vielä olisi yhdet hakusessa, niin meidän duo olisi lappuhaalarikansaa.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Hampaat

Siis voi luoja mikä vuorokausi meillä on ollut. O:lla nousi eilen illalla/yöllä kuume. Heräsin noin klo1 O:n kanssa. Pidin sylissä, annoin lääkettä, juotin vettä, hyssytin ja paijasin selkää. Mikään ei riittänyt. Luovutin ja lähdin olohuoneeseen ja laitoin O:n vaunuihin. Heijasin vaunuja ja huuto sen kuin vaan jatkuu. Taas syliin ja koettamaan uudelleen nukahtamista sänkyyn, tällä kertaa mun viereen. Nukutaan noin 15 min ja taas alkaa huuto. Noin klo 3 muutettiin sitten olkkariin huutamaan. Vielä klo 4 katsoin kelloa ja O oli viimeinkin nukahtanut mun kainaloon. Mies tulee aamulla seitsemältä katsomaan,että mikä tilanne ja kertoo E:n olevan hereillä. Mikäpä sen mukavampaa kuin herätä hyvin valvoneena. Tämä kaikki johtuu kuulemma vain ja ainoastaan hampaista. "Mikäli yleistila ei heikkene, terveyskeskukseen ei kannata mennä", oli lääkärin neuvo. Aha.

Aamu mittauksen mukaan kuumetta oli melkein 39. Puuro ei maistunut ja kaikki kiukutti. Missään muualla ei ollut hyvä kuin jomman kumman sylissä. E hoiti aamutoimet mallikkaasti ja oli kiltisti päiväunilla. Hetken seurailtiin O:n vointia ja päädyttiin senkin kanssa ulkouniin. Sain parin tunnin aikana siivottua, kun pojat nukkuivat. Onneksi nukkuivat hyvin.

Koko päivä on ollut yhtä kiukuttelua ja taistelua. O on roikkunut sylissä jatkuvasti. Ymmärtäähän sen, että haluaa olla lähellä, jos on paha olla. Kävin ostamassa apteekista lisää Panadolia, jota annoin vielä äsken ennen nukkumaan menoa. Toivottavasti tämä kaikki johtuu vain niistä hemmetin hampaista.

Ja mikä ihme tuota meidän E:tä vaivaa??? Siitä on kuoriutunut oikea pikku pirulainen. Tänään se kaatoi mun kahvikupin lattialle. Onneksi aamulla pesin lattiat, niin oli varmasti puhdas paikka johon kahvit lensi. Jos otan esim. kaukosäätimen pois E:n kädestä niin alkaa hirveä huuto. Ei kelpaa oma lelu vaan huuto kaukosäätimen perään jatkuu. Ai, miten niin minä olen muka samanlainen?Mies jo äsken tokaisi, että taitaa olla äidiltä peritty tuo tempperamenttisyys. En myönnä mitään.

Huomenna mies on koko päivän jääkiekkoturnauksessa ja mä olen poikien kanssa kotosalla. Mun ystävä tulee onneksi piristämään mun päivää heti aamusta. Saadaan jutella hetki ihan rauhassa, kun pojat ovat ulkona päikkäreillä. Mä olen niin höpöttelyn tarpeessa. Haluan kuulla jotain ihan uusia asioita ja asioita, jotka eivät liity mitenkään lapsiin.

Jos mä olisin viisas niin menisin nyt heti nukkumaan, koska molemmat lapsetkin nukkuvat. Mutta koska en ole, niin menen sohvalle tuijottamaan lamaantuneena telkkaria. Ajatus nukkumaan käymisestä pelottaa, koska tiedän, että miten paljon se aina väsyttää, kun pitää keskellä yötä herätä. Ja miten paljon se aamulla väsyttää, kun on koko yön hillunut. Mä toivon, että tämä yö menisi rauhallisemmin kuin edellinen ja toivottavasti tuo mun rakas pieni paranee nopeasti. On niin lohdutonta katsella toista, kun näkee miten paha olo on. Ottaisin sen olon heti itselleni jos vain voisin.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Huoh

Tänään ollaan taas vaihteeksi pidetty ihan kotipäivä. O oppi aamusta käymän itse istumaan. Ihmettelin kahvia juodessani, että en mä tuohon asentoon sitä äsken jättänyt. Mutta päivän aikana se on käynyt itse istumaan jo niin monta kertaa, että pakko se on uskoa.

Olin alkuillasta taloyhtiön kokouksessa. Mun iskä valtuutti mut sinne sen puolesta. Voi luoja, että osasi olla tylsää. Sain ainakin istua tunnin verran hiljaa ja rauhassa. Ei tarvinnut ajatella mitään, vähän kuunnella toisella korvalla mitä talon eläkeläiset pohtivat.

Eilen mä kävin mun entisen hoitolapsen kanssa sirkuksessa. Oli ihan mahtavaa. Rehellisesti sanottuna, mä en ollut koskaan käynyt Sirkus Finlandiassa. Tykkäsin ihan tosi paljon. Miten voikin tuommoinen esitys viedä ihmisen niin mukanaan? Ainakin sain nollattua kaikki ajatukset. Pakkohan siellä oli myös syödä poppareita. Hetken punnitsin poppareiden ja hattaran välillä, mutta tulin siihen tulokseen, että popparit ovat huomattavasti terveellisempiä. Ja mä niiiiiin rakastan poppareita, niitä kovia kokeneita maisseja.

Meidän tämä ilta on ollut yhtä kaaosta. Kun tulin kokouksesta molemmat pojat kiukuttelivat. Ei muuta kuin puuro tulille. O veti hirveät herneet nenään kesken syömisen eikä syömisestä tullut sen kanssa mitään. E söi hienosti jonkin verran ja sitten alkoi pelleily. No, jos lapset pelleilee niin mäkin pelleilen. Lusikoin E:n syöttötuolin pöydälle puuroa ja sitten alettiin leikkiä. Tahmattiin E:n kanssa kädet ja pöytä ihan puuroiseksi. Oli ihana nähdä miten lapsi nautti sotkemisesta. Tuli muuten kädet aika pehmeiksi, kun hiero niitä kaurapuuroon, jossa oli omena-karpalososetta. Suosittelen.

E onneksi nukahti kiltisti, mutta O valvoo. Saa nähdä,että miten kauan me tänään valvotaan tuon lapsen kanssa. Lupaavasti sohvalla näkyy jo haukoittelua, mutta sehän ei kerro vielä mitään. Mies yrittää väsyttää O:ta peuhaamalla sen kanssa lätkän katsomisen lomassa. Mä olen nyt oman osuuteni iltapuuhista suorittanut, niin saan hetken vapauden, kun kohta pitää taas sännätä pesukoneen kimppuun.

Ainiin se piti vielä mainita, että O:n istumaan oppimisen kunniaksi laitettiin tänään hoitopöytä varastoon. Onhan nuo mun vauvat jo niin isoja, ettei mitään hoitopöytää tarvita. Isot pojat puetaan lattialla.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kahvi

Taas on aika kahvikupille ja blogille. Miten musta onkin tullut niin suuri kahvin kuluttaja. Mä juon ihan liikaa päivässä kahvia. Mä yöllä herätessäni himoitsin cafe lattea. Tämä on musta jo aika huolestuttavaa. Mä voisin tällä hetkellä elää pelkillä herkkusienillä, raejuustolla ja kahvilla. Todella terveellinen elämäntapa.

Pojat ovat parvekkeella päikkäreillä ja mulla on hetki aikaa itselleni. Saan kuunnella rauhassa musiikkia ja istua omien ajatuksieni kanssa. Tänään pitää mennä sairaalalle, kun mun vaarilla on 75v synttärit. Sen jälkeen menen mun entisen hoitolapsen kanssa sirkukseen. Oli ihana, kun hän eilen soitti ja pyysi mut mukaan. Ollaan oltu paljon tekemisissä, vaikka mä en enää pääse häntä vahtimaan, kun on nuo omat lapset hoidettavana. Mutta niin monet hauskat kerrat ollaan viettetty yhdessä, että on tosi mukava nähdä häntä jälleen.

Kasvispyöryköistä tuli muuten pienen yläkerran tytön suosikki. Annoin hänelle kokeiluun edellisessä kirjoitukessa mainitsemiani pyöryköitä. Ne olivat niitä Hälsans kök pyöryköitä. Tyttö on kuulemma hieman nirso, mutta nämä pullat olivat maistuneet. Mietin itsekkin,että tuohan on loistava tapa saada lapsi syömään vihanneksia. Ennemmin sitä syö pehmeän pullan, kuin järsii rakaa porkkanaa. Ajattelin loppuviikosta käydä ostamassa kasvispihvejä ja tehdä niistä itse hampurilaisia. Jos mä olisin niin tehokas, että leivon itse sämpylät ja teen kaiken muunkin sinne väliin itse. Jää nähtäväksi. Kerron sitten,että miten onnistuin.

Eilen tosiaan oltiin shoppailemassa. Mä löysin itselleni, miehelleni ja molemmille lapsille paidat. Itselleni turkoosin t-paidan, joka sopii hyvin uuden hameen kanssa. Pakko oli hankkia, jotain mitä kehtaa laittaa päälle valmistujaisiin. En todellakaan ala tähän ruhoon tunkemaan mitään ihon myötäistä makkarankuorta. Saa kelvata ihan tavallinen hame ja siihen siisti t-paita ja bolero. Mä olen tylsä ja varmaan kaikkien etikettien vastainen. Mutta so what.

Musta tuntuu,että mulla on hirveästi energiaa, mutta en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Todella raivostuttava fiilis. Tai ehkä se mun kaikkeen tekemiseen tartteisi käydä kaupassa ja mä en nyt jaksa lähtä mihinkään. Istun sitten tässä tuolilla ja vain olen. Todella reipasta.

Olihan mulla ideakin tätä blogia ajatellen. Ajattelin kysellä,että olisko ihmisillä yleisesti kiinostusta nähdä enemmän kuvia? Mä olen ehkä maailman mielikuvituksetomin ihminen ja samalla huonoin ottamaan kuvia, mutta aina voi yrittää. Samalla voisi kertoa jotakin aiheita. Palautetta odotellessa.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Musiikki

Olipa ihana nukkua yö ihan kunnolla. Tosin mä olin ensimmäisen kerran hereillä jo noin klo 7. Joku vaistomainen ele, kun tietää, että kohta pitää herätä. Alkuillasta käytiin miehen kanssa moikkaamassa E:n kummia. Mulle oli järjestetty sinne kirppis. Löysin ihania vaatteita ja kenkiä. Nyt on taas kaapissa paljon mulle uusia vaatteita. Ihana ostaa vaatteita tutulta, koska silloin ei tartte pelätä, että ne olisivat koin syömiä tai haisisivat homeelle. Kyllä mukaan tarttui parit kengätkin. On se niin kätevää, kun ystävä on saman kokoinen kuin mä.

Illalla katsottiin miehen kanssa telkkarista elokuvaa Kielletty Hedelmä. No,eipä ollut ihan mun makuun, mutta jaksoin mä melkein kokonaan sen katsoa. Mä sain elokuvan aikana ihanan musiikkikokemuksen. Leffassa soi parissa kohtaa ihana espanjalainen musiikki. Heti oli pakko mennä googlaamaan biisit ja nyt ne on tässä aamulla soinut taustalla. Sielu lepää, kun saa kuunnella kerrankin ihanaa musiikkia ja juoda rauhassa aamukahvia. On tämä hieman erilaista, kun poikien kanssa kuunneltaisiin smurffeja. Mä tosin epäilen, että mä olen saanut jo yliannostuksen smurffeja, koska yöllä herätessäni mulla soi niiden biisi päässä. Hivenen alkoi huolestuttamaan.

Viikonloppuna sitä aina miettii, että mitä sitä viikolla tekisi. Sitten kun alkaa miettimään, niin huomaa, että viikko onkin jo aika täyteen bookattu. Tänään on hetki omien asoiden hoitoa ennen kuin haen pojat ja illalla olisi vielä jumppa. Huomenna ehkä menemme äitin kanssa shoppailemaan, keskiviikkona tulee mun kaveri katsomaan vauvan vaatteita ja perjantaina mä näen pitkästä aikaa mun hyvän ystävän.

Mulla jo melkein iski stressi, kun äiti ehdotti shoppailua yhdessä. Nykyään mä tykkään ostella vaatteita pojillle, mutta en itselleni. Mua jotenkin niin ahdistaa ahtaan sovituskopit ja se, että yksikään vaatekappale ei näytä istuvan mun päälle. Siinä vaiheessa, kun on sovittanut kymmen paria farkkuja iskee epätoivo. Tekisi mieli käydä itkemään ja repiä kaikki housut silpuksi. Todella kypsää toimintaa. Mutta onneksi mä eilen löysin mun private kirppikseltä farkut niin tämäkin ongelma on ratkaistu. Enää pitäisi löytää jokin takki kevääksi. Tuskin on kovin viisasta, kulkea koko kesä jossain paksussa ulkoilutakissa.

Ja jos jotain kiinnostaa se mun musiikki, mistä vaahtosin niin ne oli nämä

Devendra Banhart - Inaniel
Silvio Rodriquez - unicornio

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Voi vihannes

Tässä joku aika sitten puhuin yläkerran ystäväni kanssa ruoasta. Juteltiin siitä, että miten suomalainen ja tuore ruoka voi olla niin kallista. Toki kesällä kotimaiset vihannekset ovat edullisia, mutta siis periaatteessa. Aina joka paikassa kehotetaan syömää terveellisesti ja suosimaan suomalaista. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että mulla ei ainakaan talous riitä ostaa aina luomua ja kotimaista. Mulle on ihan sama oikeastaan, että onko tomaatit Suomesta tai Espanjasta. Valinta perustuu enemmänkin hintalappuun.

Meillä on ollut miehen kanssa joskus kausia, jolloin olemme syöneet vain ja ainoastaan kasvisruokaa. Tätä jaksoa on kestänyt noin kuukauden. Olemme lähteneet kokeiluun siksi, että haluamme joskus syödä muutakin kuin iänikuista spagettia ja jauhelihakastiketta. Tuntuu,että ihan tavalliseen kotiruokaan voisi panostaa ja suoda enemmänkin ajatuksia. Sen kuukauden aikana tuli ihan uusia ulottuvuuksia ruokaan. Oli ihan mahtavia löytöjä mm. kasvissosekeitto.Se oli oikeasti hyvää, vaikka kuulostaa ihan kamalalta vauvanruoalta.

Nyt sitten olin taas reipas ja osallistuin Buzzador kamppanjaan. Mun täytyy testata Hälsans kök kasvisruokia.  Ensimmäisenä kokeilussa oli soija chorizo makkarat. Tein niistä munakkaan, eikä se ollut lainkaan pahaa. Voin sanoa, että eipä sitä eroa huomannut tavallisen nakin välillä. Eron kyllä huomaisi jos söisi ko. makkaraa pelkästään, mutta johonkin sekoitettuna se ajoi asian todella hyvin.

Seuraavaksi mä ajattelin kokeilla tomaattista kasvispyörykkäkastiketta. Siihen voisi keitää kaveriksi täysjyväpastaa. Nämä mun kaudet kasvisten kanssa voisivat kestää kyllä kauemminkin kuin aina vain kuukauden. Pitäisi oppia laittamaan kasviksia kaiken ruoan sekaan. Mutta ehkä mä tästä paranen ihmisenä heti, kun pojatkin alkavat syömään meidän kanssa samaa ruokaa.

Mä en tajua, että mikä meidän päiväunia nykyään vaivaa. O jaksaa nukkua aamupäikkäreillä max tunnin. E nukkuu sen aika tarkkaan 2h. Iltapäivällä molemmat nukkuvat sitten pidemmät unet eli reilun 2h. Miten nuo lapset voivat olla noin erilaisia nukkujia. En voi kuin ihmetellä! Kai meidän on O:n kohdalla kohta siirryttävä vain yksien päikkäreiden taktiikkaan.

Pojat lähtevät tänään mummolaan yöksi. Kassi odottaa jo eteisessä valmiina. Ai miten niin mä odotan, että saan hetken omaa aikaa? Huomenna päivällä haen pojat taas kotiin. Sitten kun nuo kaksi pientä ihmisen taimea ovat lähteneet, niin mä menen heti parvekkeelle makaamaan, kun aurinko on kääntynyt. Eilen sain olla rauhassa tunnin auringossa, kun pojat nukkuivat. Oli muuten ihanan lämmin.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Saavutus



Tässä tämä minun saavutus. On jo monta päivää pitänyt laittaa kuva mun yrttien kasvatuksesta. Eipä ole kovin hääppöinen sato tulossa. Tuo korianteri oikealla näyttää mun silmään hieman kitukasvuiselta. Ehkä näistä yhteen ruokaan saa revittyä mausteet :)

Myrsky

Olipa eilen illalla ihana polttaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta kevätmyrskyä. Sade ropisi ikkunaan ja tuuli vinkui ikkunoissa. Tämä kaikki tunnelmointi tapahtui vasta sitten,kun olin taistellut melkein tunnin O:n kanssa nukkumisesta. En voi käsittää,että miten voi olla nukahtaminen niin vaikeaa. Mies oli taas pelaamassa ja mä sain  hoitaa taistelun yksin. Yritin taas kaikki keinot,mitä vaan voi. Viimeinen niitti oli se,että mä puin lapselle ulkovaatteet päälle ja pistin parvekkeelle. Heijasin siellä noin 10min ja tadaa se nukahti. Oli muuten aika voitonriemuinen fiilis. Sitten iski seuraava operaatio. Miten mä saan vaatteita vähemmäksi ilman,että alkaa kamala huuto. Se olikin yllättävän helppoa. Yhdellä jalalla heijasin vaunua ja käsillä riisuin. Hah, näin oli vaatteet riisuttu. Siinä vaiheessa mun olisi tehnyt mieli hyppiä voltteja, mutta en jaksanut.

Tämän kaiken taistelun jälkeen pääsin istumaan rauhassa kynttilänvalossa koneelle. Sitä lystiä ei kauaa kestänyt, mua alkoi väsyttää vartissa niin paljon, että oli pakko mennä nukkumaan. Kuulin hämärästi, kun mies tuli kotiin, mutta en vaivautunut sen enempää asiaan perehtymään.

Tosiaan pääsin eilen nukkumaan jo klo 22, niin nyt mä olen täällä yksin hereillä. Molemmat lapset nukkuvat vielä. Ihana olla kerrankin rauhassa ja juoda aamukahvia hiljaisuudessa. Tosin tätä mun rauhaa ei varmaan kovin kauaa enää kestä. Makkarista kuuluu jo uhkaavaa ääntelyä.

Tänään meillä on ohjelmassa ystävän kanssa tapaaminen ja myöhemmin mennään koko porukalla kauppaan. En ole nähnyt ystävääni reiluun viikkoon niin on ihan taas vaihtaa kuulumisia kahvikupposen ääressä. Kauppaan mennään kerrankin koko porukalla vain ja ainoastaan siksi,että mä haluan kokeilla, että pysyvätkö pojat jo istumassa kärryissä.Tähän kokeiluun tarvitsen ehdottomasti miehen henkiseksi tueksi. Meidän paikallisessa Prismassa on kuulemma tuplien taaperokärryjä, johon mahtuu kaksi istumaan vierekkäin. Periaatteessa mä inhoan käydä koko porukalla kaupassa. Pakko se on siihenkin totutella, koska kesällä ne yksinäiset kauppareissut tulevat olemaan vain kaukainen haave.

Eikai se auta,kun ottaa kahvikuppi kauniiseen käteen ja aloittaa samalla puuron keitto. On sitten pojille puuro valmiina, kun he suvaitsevat herätä. Ei kuitenkaan pidä valittaa, koska kerrankin kaikki nukkuvat.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Naimisissa oleva yksinhuoltaja

Tämä viikko on mennyt jotenkin ihan sumussa. Maanantaina mies sai tiedon, ettei saanut meidän paikkakunnalla olevaa työtä. Nyt sitten on lähdettävä Kokkolaan asti töihin. Eipä siinä muuta, kuin että mä jään poikien kanssa kotiin. En todellakaan ala roudaamaan tätä orkesteria vain 4kk:n takia toiselle puolelle Suomea. Mikäli (toivottavasti) mies saa vakituisen paikan, sitten muutamme koko porukka Kokkolaan. Jotenkin musta tuntuu, että taas kaikki on niin epäreilua. Mä jo haaveilin, että meillä tulee kiva kesä yhdessä. Voidaan tehdä pyörälenkkejä, käydä uimassa ja muutenkin hengailla kesällä koko perhe yhdessä. No, mä teen sitten kaiken tuon yksin. Ei siinä muu auta. Pakko keksiä kesäksi paljon erilista tekemistä, etten jumitu vain neljän seinän sisälle.

Mä olen elämässäni viettänyt todella paljon aikaa yksin, eikä se ole mikään ongelma. Eniten mua pelottaa se, että kaikki vastuu pojista on nyt mulla. Jos toiselle tulee jotain, niin keneltä mä nyt pyydän apua ja kenen kanssa mä tilannetta seuraan? Osaanko mä luottaa omaan harkintakykyyni ja toimia oikealla tavalla?

Mun on pakko myös löytää jostain joku luotettava lastenvahti. Mä todellakin haluan päästä edes joskus jumpalle ja yksin kauppaan. Ehkä parturissakin pitäisi joskus käydä. Mistä ihmeestä mä revin meille jonkun, joka haluaa olla kaksosten kanssa? Tuntuu,että yhdelle lapselle olisi niin helppo järkätä hoitopaikka, mutta kuka hullu haluaa olla muutaman tunnin vastuussa noista terroristeista, jotka ehtivät joka paikkan, kun selän kääntää. Nyt varsinkin, kun meillä on opittu ryömimään. Koko ajan saan juosta perässä ja pelastaa poikia paikoista. Miksi ihmeessä pitää mennä tv tason tai tuolin alle jos sieltä ei pääse pois???

Eilen meidän pojat täyttivät 7kk. O:lla on kohta jo neljä hammasta ja ryömiminen tapahtuu joka suuntaan. E paralla ei ole vielä hampaita, eikä se osaa kuin peruuttaa ja kääntyä akselinsa ympäri. Ehkä sitten kahden viikon päästä on E: n vuoro.

Mun mummo eli poikien isomummo 82v osti eilen pojille lahjaksi ehkä maailman kamalimman lelun. Se pyörii, kolisee, vilkkuu ja soi. Mä olin valmis heittämään sen parvekkeelta mereen, mutta pojat rakastavat sitä yli kaiken. Myös uudet pinottavat rinkulat ovat ihania. Niitä on mukava yrittää syödä. Pitää vissiin pyytää mummo aina käymään lelukaupassa, koska se näköjään tietää parhaiten, että mistä leluista pienet pojat tykkäävät.

Nyt tämä kasaa itsensä pois koneen ääreltä ja pistää kahvin tippumaan. Yläkerran ystävä tulee kohta kylään ja tuo pojille 1v leikkikaveri mukanaan.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Uhma

Voiko keskiviikkona 7kk täyttävällä lapsella olla jokin vauvaiän uhma? Meidän O on ihan kamala. Tuntuu,että ihan kaiken huomion pitäisi kohdistua häneen ja tehdään mitä tahansa sen huomion saavuttamiseksi. Yleensä se kaikki on huutaminen. E parka joutuu kärsimään, kun toinen kiljuu koko ajan. Tänään aamulla yritin jättä O:n hetkeksi olkkariin leikkimään, että saan haettua E:n makkarista ja vaihettua sille vaipat. No, sehän ei tietenkään sopinut. Hullua huutamista alkoi kuulua heti, kun poistuin näköpiiristä.

Aamupuurolla O repi E:n ruokalappua ja päristeli puurot pitkin poikin. Jos nokkamuki tippuu (lue:heitetään) lattialle niin kamala huuto ja raivoaminen. Munhan syy se oli,että käskin sen mukin heittää pois.
Eilen illalla meinasi usko jo loppua, kun olin kolmisen tuntia näiden kanssa keskenäni, kun mies oli pelaamassa. Ihan normaalia se on, että mä olen aina näiden kanssa yksin, mutta eilen se kolme tuntia tuntui viikolta. E:llä oli aika mennä nukkumaan ja O piti huolen siitä, että hiljaisuutta ei ainakaan tulisi olemaan. No, taas jouduin hakemaan parvekkeelta vaunut, ottamaan O:n kainaloon ja hyssyttämään E:n uneen. Siinä vaiheessa oli kirjaimellisesti kädet täynnä. Onneksi mies tuli hetken päästä kotiin, että sain nukutettua E:n rauhassa. Monesti olen miettinyt, että mitkä lehmän hermot pitäisi olla, jos näiden kanssa olisi yksinhuoltaja.

Jos tästä huudosta ja tyytymättömyydestä mainitsee neuvolassa, niin meillä on tietenkin vain joku vaihe menossa. Onhan se toki vaihe, jolloin lapset haluavat susta ei sen enempää tai vähempää kuin kaiken. Koko ajan pitäisi jaksaa makoilla lattialla hölpöttelemässä heidän kanssaan. Vielä parempi jos laulaa, leikkii, hyppii tai nostelee lasta. Mielellään vielä molempia yhtäaikaa.  Mutta jossain vaiheessa siihenkin kyllästyy. Nurkassa on lelukoppa täynnä leluja, mutta kaikki on yllättäen ihan paskoja. Nyt leluista meillä kelpuutetaan ainoastaan pesupallot. Pari kovaa kirjaakin on ihan jees, koska niitä voi pureskella.

Nyt pojat lähtevät aamupesulle ja pukemaaan, jotta pääsevät taas parvekkeelle unille. Mä saan sillä aikaa mun kaverin meille kylään. Hyvällä tuurilla saan hetken jutella sen kanssa rauhassa ennen kuin pojat taas heräävät.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sunnuntai

Ihanan laiska viikonloppu. Eilen ei tosiaan tehty muuta, kun käytiin moikkaamassa mun vaaria ja mun vanhempia. E:n kummi kävi alkuillasta meillä kylässä. Oli niin ihana taas höpötellä tyttöjen juttuja. Miten keskustelu kynsilakoista, rasvoista ja suihkugeeleistä voikin olla kotiäidille niin terapeuttista? Ei miesten kanssa voi keskustella samoista asioista, kun ei ne vain ymmärrä niiden asoiden hienouksista mitään.

Tänään pitäisi mennä käymään mun mummon luona kunhan pojat heräävät päikkäreiltä. Mä olen kerran viikkoon koettanut käydä moikkaamassa sitä. Aina ei vain jaksaisi, mutta sitten tulee huono-omatunto jos siellä ei käy. Hän on kuulemma laittanut meille jotain ruokaa. Pääsee mummon herkkupatojen ääreen.

Eilen illalla käytiin taas poikien kanssa kylvyssä. On niin ihana katsella, kun toiset nauttivat vedestä. Tosin meidän kylppäri on aina ihan märkä, kun molemmat loiskuttavat vettä ympäriinsä. Maistui muuten pojille uni hyvin, kun oli saanut peuhata vedessä. E heräsi ensimäissen kerran vasta noin klo 6. O:sta on ihan turha edes puhua. Illalla nukkumisen kanssa taisteltiin noin tunti. Toinen huusi suoraa huutoa kyyneleet silmissä ja oikein näki, että miten väsyttää. En tajua,että mikä tuota riepoo. O:n kanssa herättiin 00.30, 2.00 ja sitten joskus aamuyöstä, en edes jaksanut enää katsoa kelloa. Ehkä me vielä joskus nukutaan koko yö heräämättä.

Ensi viikoksi on jo sovittu ohjelmaa. Sunnuntai ei tunnu yhtään niin ankealta päivältä, kun tiettää ,että tulevalla viikolla on kaikkea kivaa. Huomenna mun kaveri tulee lastensa kanssa käymään meillä. Tiistaina ajattelin mennä poikien kanssa vauvajumppaan, mikäli mies ehtii meidän mukaan. Tiistai-iltana mä lähden, joko aqua zumbaan tai sitten E:n kummin ja poikien kanssa lenkille. Keskiviikkona näen entisen luokkakaverin ja hänen reilu 3kk vanhan pojan. Ajateltiin mennä paikalliseen kauppakeskukseen hengailemaan ja kahville. Jos sieltä kaupoista tekisi vaikka jotain kivoja pieniä löytöjä.

Eilen oli taas pientä arjen luxusta, kun Orflamen tilaus tuli. Mun mummon naapuri on konsulttina ja mummon kautta sain tehdä tilauksen. Eikä ole lainkaan huono, että mummo myös maksoi mun ostokset. Mulle tuli sieltä ihanaa aloe vera/vesimelooni kosteusvoidetta ja ihanan tuoksuinen suihkugeeli. Niillä saan arjen tuoksumaan paremmalta.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Sade

Ah, miten on ihanaa, kun sataa vettä. Siis mä oikeasti tykkään vesisateesta. Mutta siinäkin on rajansa. Alkaa se käymään hermoille, kun sataa koko kesän. Näin talven jälkeen on ihanan raikasta, kun taivaalta sataa muutakin kuin lunta.

Meillä on nyt muutamana aamuna herätty vasta klo 9. E nukkuu kiltisti yhdellä heräämisellä koko yön, mutta O riehuu edelleen öisin. Toissa iltana oli jo keinot vähissä, kun toinen vain huusi ja huusi. Piti hakea parvekkeelta vaunut ja nukuttaa O niihin. Yö meni niissä ihan kohtuullisesti. Nämä yöriehumiset mä voisin melkein laittaa hampaiden piikkiin. Niitä on nimittäin O:lle puhjennut jo kaksi. E parka joutuu vielä syömään maissinaksuja ikenillään. Eiköhän sieltäkin kohta hampaita tule, mikäli tuo nyrkin syöminen on enne siitä.

Tänään mulla oli ajatuksena lähtä käymään mun vaarin luona. Se on taas päässyt sairaalasta viikonlopuksi kotiin. Voin ottaa pojatkin mukaan. Mä en ihan periaatteessa vie poikia sairaalaan turhan takia. Sillä samalla reissulla ajattelin käydä mun vanhemmilla, kun ne asuvat siinä ihan vieressä. Mun iskä ei ole nähnyt poikia taas pitkään aikaan, niin pitää käydä moikkaamaassa. Ja mun iskän mielestä pitkä aika on melkein viikko.

Pojat ovat alkaneet ihanasti huomioimaan toisensa. Eilenkin he naureskelivat lattialla toisilleen. Tietysti ne toisen lelut ovat aina parempia kuin toisen. Joko se leluista tappeleminen alkaa näin aikaisin? Leluista puheen ollen, keksin pojille taas uusia leluja. En muista, että mainitsinko jo asiasta, mutta keräsin kasan pilttipurkkien kansia, joissa on kuvia. En muista, että missä merkissä kansiin oli laitettu isoja ja värikkäitä eläinten kuvia. Mä pesin ne ja keräsin talteen. Ai, että miten ihana niitä on imeskellä ja katsella. Ei sen lelun näköjään kovin ihmeellinen tarvitse olla, että se kiinnostaa.

Mä olen ollut kohta kolme viikkoa "erityisruokavaliolla". Eli mä syön 1000kcal päivässä, toki siinä välillä saattaa olla vaihtelua, mutta pyrin pitämään sen vaihtelun siinä plus miinus sadassa. Pakko oli keksiä jotain, kun en meinaa koskaan ehtiä ryhmäliikuntatunneille. Muutetaan sitten olemusta ruokavalion avulla. Täytyy sanoa, että hyvin on tehonnut tämän kolmen viikon aikana. Tosin ei tämä mitää kovin kivaa ole. Eilen teki ihan hulluna mieli herkkuja. Olisin antanut mitä vain,että olisin saanut joko pizzaa tai pussillisen naksuja. Huoh, mutta en sortunut. Ajattelin,että vappuna voin sitten hemmotella itseäni ja syödä jotain herkkua.

Nyt pitää käydä taas innolla rahkan ja kahvikupin kimppuun. Pojatkin alkavat osoittamaan jo pientä väsymisen merkkiä, joten heillä parveke kutsuu.

Oikein ihanaa ja rauhallista viikonloppua kaikille. Pitäkää kivaa ja olkaa kilttejä toisillenne.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Rutiini

Tänään mä tein taas havainnon meidän elämästä. Monta päivää mä olen vain ollut kotosalla poikien kanssa. Sunnuntaina pojat olivat pari tuntia mummolassa ja pappalassa, mutta muu aika me ollaan vain oltu kotosalla. Molemmat pojat ovat nukkuneet päikkäreitä 3-4h päivässä, ruoka on maistunut ja illalla nukkumisen kanssa ei ole tarvinnut tapella. Onko siis tosiaan mahdollista, että lapset tykkäävät, kun päivillä ei ole mitään kummempaa ohjelmaa? Meidän päivät pyörivät unien ja ruokailun tahtiin. Illat rauhoitetaan yhdessäololle ja rauhoittumiselle. Joskus kuulin, että rutiinit ovat tärkeitä lapsille, mutta en ajatellut, että ne näin paljon vaikuttavat.

Täytyy melkein kokeilla jonain päivänä, että mennään käymään jossain ja rikon vähän meidän rutiineja. Kokeilen,että mitä sitten tapahtuu.Helppoahan se on nyt sanoa. En kuitenkaan uskalla tehdä sitä. Olen oppinut nauttimaan tästä kohtuullisen seesteisestä elämästä lasten kanssa. Edelleen me herätään kuitenkin viimeistään klo 8, joten mun täytyy myös käydä ajoissa nukkumaan, että jaksan nousta puuron keittoon.

Tänään mun miehestä tuli kuin uusi. Vihdoin ja viimein hän leikkasi itselleen kesätukan. Ei se vanhakaan mikään erityisen pitkä ollut, mutta nyt on ainakin erityisen lyhyt. Mulla meni hetki tottua taas siihen, että toisella ei ole enää hiuksia. Mutta kasvaahan ne nopeasti takaisin. Ja onhan tuo varmasti piristävä ja helpompi, kun sitä ei tarvitse mitenkään laittaa.

Mä olen tänään ollut jotenkin ihan lamaantunut mun ajatuksieni kanssa. Miehellä on huomenna työhaastattelu ja mä varmaan jännitän sitä enemmän kuin mies itse. Mä niin toivon, että hän saa sen paikan. Voisi vihdoinkin tapahtua jotain kivaa meillekin. Alkaa jo usko loppumaan, että täältä käpykylästä irtoaa minkäänlaisia töitä. Jollei mitään löydy, niin sitten miellä on edessä muutto. Jotenkin muutto ei vain tällä hetkellä kuulosta kovin hyvältä mun mielessä. Mutta ei se auta, pakko se on mennä sinne missä työt on.

Havahduin myös tänään siihen ihanaan asiaan, että klo 20.30 ulkona oli vielä ihan kohtuullisen valoisaa. Mä niin nautin tästä, kun koko ajan ei ole synkää ja pimeää. Äsken myös sivukorvalla kuuntelin säätiedotusta, niin luvattiin jossakin vaiheessa vesisadetta ja lämpenevää. Jos se kevät nyt sitten lähtisi oikeasti käyntiin. Ei tarvitsisi noita lapsia jokaisella ulkoilukerralla pukea kuin naparetkelle. Vähän jo pelottaa, että miten mä opin pukemaan lapset, sitten kun ei tarvitse enää toppapukuja. Koko pienen iän toiset ovat käyttäneet toppavaatteita niin pukkaahan siinä äidille jonkinlainen kriisi, kun huomaa, että lapsi pärjää ulkona vähemmisäkin vaatteissa.

Nyt hetkeksi sohvalle löhöämään ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Migreeni

Taisi olla joku stressireaktio minulla. Teki hyvää kiukutella ja purkaa tunteita, mutta siitä seurasi aivan hillitön migreeni. Koko eilinen päivä ja ilta meni potiessa päänsärkyä. Tänään aamustakin oli vielä aika hakattu olo.
Mutta onneksi nyt alkaa jo helpottamaan.

Edelleen on pakko olla sitä mieltä, että hyvä riita vain parantaa parisuhdetta. Joskus on pakko ottaa kunnolla yhteen. Ilma puhdistui huomattavasti, kun ylimääräset tunteet saa purettua. Ehkä tappeleminen ei ol kaikkein paras keino siihen, mutta ainakin se auttoi. Riidan jälkeen näen tuon mieheni taas ihan uudessa valossa. Eihän se nyt ihan niin ärsyttävä olekkaan. Ihana olla nainen, kun saa aina vaihtaa mielipidettä.

Tänään tosiaan on ollut ihan kotipäivä poikien kanssa. O:n kummi kävi tyttöystävänsä kanssa meillä kahvilla iltapäivästä ja nyt mä odottelen miestä kotiin. Pojat ovat nukkuneet tänään tosi hyvät päikkärit. Ekoilla unilla meni noin 1,5h ja toisilla 2h. Mä niin toivon, että hyvät päikkärit tarkoittavat myös hyviä yöunia.

Molemmat pojat ovat oppineet liikkumaan omalla tavallaan. No, molemmat peruuttavat, mutta liike se on peruutuskin. Jatkuvasti vain saan olla pelastamassa lapsia milloin mistäkin. Milloin toinen on tv-tason alla tai hoitopöydän alla. Voisi olla ihan fiskua, jos opittaisiin liikkumaan myös eteen päin. Tosin mulla on vahvasti sellainen tunne, että tuo meidän O jättää ryömimisen kokonaan välistä ja siirtyy suoraan konttaamaan. Sen verran vahvasti meillä takapuoli ja jalat nousevat. Enää pitäisi keksiä se käsien liikuttelu. E tulee hienosti perässä ja malttaa katsella mallia toisesta.

Tänään mulla olisi ollut jumppa, mutten pääse sinne miehen menojen takia. Ehkä mä taas huomenna pääsen aqua zumbaan. Alkaa jo tehdä mieli jumpalle, kun en ole pariin päivään taas päässyt. Mutta ruokavalion olen saanut pidettyä kunnossa. Ajoittain on tehnyt tosi tiukkaa hillitä himoja, mutta hyvin on mennyt. Ei se rahka ja raejuusto vieläkään mitään herkkua ole, mutta alkaa siihen jo tottumaan. Odotan taas innolla keskiviikkoa, kun silloin on aina kalapäivä. Mun mummolla on tapana ostaa aina keskiviikkoisin mulle torilta kalaa. Se on niin mun herkkua.

Ei se auta, kun aloittaa iltapuuron keitto, että saan nuo lapset ajoissa nukkumaan. Huomenna on taas uusi päivä ja toivottavasti mä olisin jo enemmän elävien kirjoissa. Olisi nimittäin taas yllättäen siivouspäivä. Miten tämä kämppä voikin räjähtää aina käsiin, kun onyhden päivän kykenemätön tekemään mitään kodin eteen?

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kiukku

Onko kenelläkään koskaan ollut niin kovaa kiukkua, että koske?. Mua kiristää ja vihloo, niin kiukkunen mä olen. En voi ajatella mitään muuta kuin kiukkua. Pyrin hymyilemään ja olemaan normaali poikien kanssa vielä tämän muutaman tunnin, kunnes saan ne nukkumaan. En halua,että ne saavat osani, tästä vihasta ja kiukusta.

Meinasi iskeä epätoivo,että mitä mä teen, jollen pääse purkamaan tätä oloa jollekin. Onneksi ystäväpiiristäni löytyi ihminen, joka antaa mulle illalla aikaa tyttöjen kesken ja saan avautua. Mies saa olla kotona ja vahtia poikien nukkumista. Mä koen,että olen niin ansainnut pienen hetken poissa kotoa. Kohta nimittäin hermot loppuvat ihan lopullisesti, mikäli tätä menoa pitää katsella. Ehkä mä hivenen saan rauhoitettua mieltä, kun asioista voi jutella jonkun naisen kanssa. Miehet ja juttelu eivät mielestäni sovi samaan lauseeseen. Aina käy kuitenkin niin, että suu vaahdossa selittäessä kohta tulee kysymys, "ai mitä sä sanoit????". Tuossa vaiheessa tekisi mieli jo hypätä parvekkeelta.

Tämän kaiken kiukun seassa tänään on tapahtunut jotain kivaakin. Meidän O nousee jo melkein istumaan. Ei mene enää kauaa siihen,että meillä istutaan nätisti lattialla ja leikitään leluilla. Tämä on siis se mun ruusuinen kuva istumaan oppisesta. Totuus voikin sitten olla ihan jotain muuta. 


Ja lopuksi, se kiukku siis johtuu miehestä! Tuskin tuli yllätyksenä.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Haaste

Merita blogissaan haastoi minut, täytyypä siis vastata haasteeseen.

11 faktaa minusta:

-vihaan talvea ja pimeyttä
- ei ole kuin pari leffaa, jotka jaksan katsoa loppuun
- minulla on ihanat pienet pojat
- olen kuulemma pedantti
- rakastan matkustelua
- olen tyytymätön omaan ulkonäkööni
- olen mukavuudenhaluinen
- haluaisin lemmikin
- minulla on salaisuuksia
- en osaa leipoa
- väsyneenä ja nälkäisenä olen kiukkuinen.


11 vastausta


1.Jos saisit muuttaa yhden asian elämässäsi,mikä se olisi? Haluaisin asua ulkomailla.

  2.Oletko allerginen? Jos niin mille? Männynsiitepöly aiheuttaa silmien ja nenänkutinaa, mutta ei sitä kukaan ole koskaan oikeasti tutkinut.

 3.Onko sinulla suunnitelmia kesäksi?  Yhdet häät ovat heinäkuussa. Eipä sen suurempia suunnitelmia.

 4.Uskotko tuonpuoleiseen? En mä oikein usko mihinkään.

 5.Kolme suurinta toivettasi.. (ei,en ole hyvä haltiatar,en voi toteuttaa niitä,sorry!) 1.Läheiset pysyisivät terveinä. 2. Pojilla olisi hyvä tulevaisuus. 3. minulla olisi mahdollisuus auttaa poikia elämässä niin paljon kuin he sitä tarvitsevat, joko rahallisesti tai muuten.

 6.Unelma ammattisi/työpaikkasi. Olen aina halunnut olla hammaslääkäri.

 7.Lempi ruokasi. Tykkään tosi paljon kalasta ja omatekoisesta pizzasta.

 8.Tekeekö raha onnelliseksi? Pengar gör ingen  lyckligare, men jag gråter hellre i en Jaguar än i en buss.

 9.Mitä katsot televisiosta? Nykyään tulee katsottua todella vähän telkkaria. Mutta yritän katsoa Matkaoppaita ja  Top Chefiä. Kaikki hyvät ohjelmat ovat loppuneet.

 10.Kaksi viimeksi lukemaasi kirjaa. Juha Vuorisen Ahdistus ja Anna-Leena Härkösen kauhuntasapaino.

 11.Kevät,kesä,syksy vai talvi? Miksi? Kesä, kesä ja kesä. Lämpö, aurinko ja valo. Tosin Suomen kesissä olisi hieman parantamisen varaa tuon lämmön suhteen.


11 seuraavalle

1. Minkä lemmikin haluaisit?
2. Jos herkuttelet, niin millä herkuttelet?
3. Onko sinulla jotain outoja tapoja? (vessapaperirullan suunta ym.)
4. Jos saisit matkustaa mihin tahansa niin minne lähtisit?
5. Mitä pelkäät?
6. Millaista musiikkia kuuntelet?
7. Mitä tv-ohjemia kaipaat?
8. Suolainen vai makea?
9. Kuka julkisuuden henkilö haluaisit olla?
10. Oletko enemmän erakko vai seurallinen?
11. Mikä on ollut elämäsi kohokohta?

Noniin, nytpä minäkin olin reipas ja osallistuin. Haastan seuraavaksi Reelikan ja Tuulian.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Aurinko, lämpö, parveke

Mä niin nautin tästä, että ilmat alkavat lämpenemään, päivä valostua ja aurinko lämmittää. Olin tänään reipas ja siivosin meidän parvekkeen kuntoon. Nyt täällä on ihana istua ja juoda päiväteetä. Pojat nukkuvat vieressä vaunuissa ja mä nautin. Saan pitkästä aikaa omaa-aikaa kotona poikien kanssa. Mä meinaan ottaa tästä tavan. Aina, kun pojat tulevat iltapäivä unille partsille, mä pistän teen kiehumaan ja linnottaudun tänne. Pitää saada aurinkoa iholle ja lämpöä luille.

Meillä kellojen siirrosta ollaan nautittu. Pojilla on rytmi hieman parantunut. Nyt me ei enää herätä 6.30. Eilenkin pojat valvoivat 20 asti ja aamulla unta riitti molemmilla 8.00 asti. Pitää koputtaa kaikkia mahdollisia puita, että alkaako tämä elämä oikeasti jo helpottamaan noiden kanssa. Mä voisin jo olla sitä mieltä. Yöheräämiset ovat niin so last season.

Me olemme miehen kanssa keskustelleen periaatteellisesti asiasta leikkikehä. Mä olen sitä mieltä, että se leikkikehä voisi olla just meidän juttu. Miehen mielestä se ei taas sovi lapsille lainkaan. Mä perustelin asian sillä, että mä olen noiden kanssa aina kolmestaan kotona ja se tuo mulle turvallisemman mielen, jos saan ne johonkin turvaan siksi aikaa, kun esim. käyn vessassa tai ripustan pyykit. Ajatus ei ole se, että pojat ovat päivässä 8h kehässä, vaan muutamia minuutteja kerrallaan, että mä saan tehtyä jotain. Nyt on jo nimittäin tilanteita, jolloin saan juosta poikien luo kieltämään tekemästä jotain.

Samalla mietin myös sitä, että miten kiva se kehä on laittaa lämpöisellä ilmalla parvekkeelle. Sama kai se on, että missä ulkona pojat leikkivät. Jos tulee lämmin kevät ja kesä, niin mikä sen kivempaa kuin olla ulkona. Ja perustelen parvekkeella kehässä olemisen sillä, että mä ajattelin laittaa tänne kukkia, joissa on poikien mielestä syötävää multaa. Olenko mä muka liian ankara, jos haluan ajatella poikien parasta ja toisaalta sitä, että mä pääsen hieman helpommalla? Enkä mä tietenkään pidä niidä leikkikehässä, jolleivat ne siellä viihdy. Mun mielestä 120x140x70 on aika iso kehä. Kyllä siellä pitäisi kahden 70cm kaverin mahtua istua tai makoilla.

Nyt mä pistän silmät kiinni ja kuvittelen olevani etelän lämmössä. Kuvitelma riittää siihen asti, kun nousen tuolilta ja katson jään peittämää merta ja lumista pakkipaikkaa. Nauttikaa muutkin auringosta ja valosta.