keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kahvi

Taas on aika kahvikupille ja blogille. Miten musta onkin tullut niin suuri kahvin kuluttaja. Mä juon ihan liikaa päivässä kahvia. Mä yöllä herätessäni himoitsin cafe lattea. Tämä on musta jo aika huolestuttavaa. Mä voisin tällä hetkellä elää pelkillä herkkusienillä, raejuustolla ja kahvilla. Todella terveellinen elämäntapa.

Pojat ovat parvekkeella päikkäreillä ja mulla on hetki aikaa itselleni. Saan kuunnella rauhassa musiikkia ja istua omien ajatuksieni kanssa. Tänään pitää mennä sairaalalle, kun mun vaarilla on 75v synttärit. Sen jälkeen menen mun entisen hoitolapsen kanssa sirkukseen. Oli ihana, kun hän eilen soitti ja pyysi mut mukaan. Ollaan oltu paljon tekemisissä, vaikka mä en enää pääse häntä vahtimaan, kun on nuo omat lapset hoidettavana. Mutta niin monet hauskat kerrat ollaan viettetty yhdessä, että on tosi mukava nähdä häntä jälleen.

Kasvispyöryköistä tuli muuten pienen yläkerran tytön suosikki. Annoin hänelle kokeiluun edellisessä kirjoitukessa mainitsemiani pyöryköitä. Ne olivat niitä Hälsans kök pyöryköitä. Tyttö on kuulemma hieman nirso, mutta nämä pullat olivat maistuneet. Mietin itsekkin,että tuohan on loistava tapa saada lapsi syömään vihanneksia. Ennemmin sitä syö pehmeän pullan, kuin järsii rakaa porkkanaa. Ajattelin loppuviikosta käydä ostamassa kasvispihvejä ja tehdä niistä itse hampurilaisia. Jos mä olisin niin tehokas, että leivon itse sämpylät ja teen kaiken muunkin sinne väliin itse. Jää nähtäväksi. Kerron sitten,että miten onnistuin.

Eilen tosiaan oltiin shoppailemassa. Mä löysin itselleni, miehelleni ja molemmille lapsille paidat. Itselleni turkoosin t-paidan, joka sopii hyvin uuden hameen kanssa. Pakko oli hankkia, jotain mitä kehtaa laittaa päälle valmistujaisiin. En todellakaan ala tähän ruhoon tunkemaan mitään ihon myötäistä makkarankuorta. Saa kelvata ihan tavallinen hame ja siihen siisti t-paita ja bolero. Mä olen tylsä ja varmaan kaikkien etikettien vastainen. Mutta so what.

Musta tuntuu,että mulla on hirveästi energiaa, mutta en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Todella raivostuttava fiilis. Tai ehkä se mun kaikkeen tekemiseen tartteisi käydä kaupassa ja mä en nyt jaksa lähtä mihinkään. Istun sitten tässä tuolilla ja vain olen. Todella reipasta.

Olihan mulla ideakin tätä blogia ajatellen. Ajattelin kysellä,että olisko ihmisillä yleisesti kiinostusta nähdä enemmän kuvia? Mä olen ehkä maailman mielikuvituksetomin ihminen ja samalla huonoin ottamaan kuvia, mutta aina voi yrittää. Samalla voisi kertoa jotakin aiheita. Palautetta odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti