lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kiukku

Onko kenelläkään koskaan ollut niin kovaa kiukkua, että koske?. Mua kiristää ja vihloo, niin kiukkunen mä olen. En voi ajatella mitään muuta kuin kiukkua. Pyrin hymyilemään ja olemaan normaali poikien kanssa vielä tämän muutaman tunnin, kunnes saan ne nukkumaan. En halua,että ne saavat osani, tästä vihasta ja kiukusta.

Meinasi iskeä epätoivo,että mitä mä teen, jollen pääse purkamaan tätä oloa jollekin. Onneksi ystäväpiiristäni löytyi ihminen, joka antaa mulle illalla aikaa tyttöjen kesken ja saan avautua. Mies saa olla kotona ja vahtia poikien nukkumista. Mä koen,että olen niin ansainnut pienen hetken poissa kotoa. Kohta nimittäin hermot loppuvat ihan lopullisesti, mikäli tätä menoa pitää katsella. Ehkä mä hivenen saan rauhoitettua mieltä, kun asioista voi jutella jonkun naisen kanssa. Miehet ja juttelu eivät mielestäni sovi samaan lauseeseen. Aina käy kuitenkin niin, että suu vaahdossa selittäessä kohta tulee kysymys, "ai mitä sä sanoit????". Tuossa vaiheessa tekisi mieli jo hypätä parvekkeelta.

Tämän kaiken kiukun seassa tänään on tapahtunut jotain kivaakin. Meidän O nousee jo melkein istumaan. Ei mene enää kauaa siihen,että meillä istutaan nätisti lattialla ja leikitään leluilla. Tämä on siis se mun ruusuinen kuva istumaan oppisesta. Totuus voikin sitten olla ihan jotain muuta. 


Ja lopuksi, se kiukku siis johtuu miehestä! Tuskin tuli yllätyksenä.

1 kommentti:

  1. Voi sinua. :( Toivottavasti sait pahaa oloa purettua pois. Halaus.

    VastaaPoista