perjantai 19. huhtikuuta 2013

Myrsky

Olipa eilen illalla ihana polttaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta kevätmyrskyä. Sade ropisi ikkunaan ja tuuli vinkui ikkunoissa. Tämä kaikki tunnelmointi tapahtui vasta sitten,kun olin taistellut melkein tunnin O:n kanssa nukkumisesta. En voi käsittää,että miten voi olla nukahtaminen niin vaikeaa. Mies oli taas pelaamassa ja mä sain  hoitaa taistelun yksin. Yritin taas kaikki keinot,mitä vaan voi. Viimeinen niitti oli se,että mä puin lapselle ulkovaatteet päälle ja pistin parvekkeelle. Heijasin siellä noin 10min ja tadaa se nukahti. Oli muuten aika voitonriemuinen fiilis. Sitten iski seuraava operaatio. Miten mä saan vaatteita vähemmäksi ilman,että alkaa kamala huuto. Se olikin yllättävän helppoa. Yhdellä jalalla heijasin vaunua ja käsillä riisuin. Hah, näin oli vaatteet riisuttu. Siinä vaiheessa mun olisi tehnyt mieli hyppiä voltteja, mutta en jaksanut.

Tämän kaiken taistelun jälkeen pääsin istumaan rauhassa kynttilänvalossa koneelle. Sitä lystiä ei kauaa kestänyt, mua alkoi väsyttää vartissa niin paljon, että oli pakko mennä nukkumaan. Kuulin hämärästi, kun mies tuli kotiin, mutta en vaivautunut sen enempää asiaan perehtymään.

Tosiaan pääsin eilen nukkumaan jo klo 22, niin nyt mä olen täällä yksin hereillä. Molemmat lapset nukkuvat vielä. Ihana olla kerrankin rauhassa ja juoda aamukahvia hiljaisuudessa. Tosin tätä mun rauhaa ei varmaan kovin kauaa enää kestä. Makkarista kuuluu jo uhkaavaa ääntelyä.

Tänään meillä on ohjelmassa ystävän kanssa tapaaminen ja myöhemmin mennään koko porukalla kauppaan. En ole nähnyt ystävääni reiluun viikkoon niin on ihan taas vaihtaa kuulumisia kahvikupposen ääressä. Kauppaan mennään kerrankin koko porukalla vain ja ainoastaan siksi,että mä haluan kokeilla, että pysyvätkö pojat jo istumassa kärryissä.Tähän kokeiluun tarvitsen ehdottomasti miehen henkiseksi tueksi. Meidän paikallisessa Prismassa on kuulemma tuplien taaperokärryjä, johon mahtuu kaksi istumaan vierekkäin. Periaatteessa mä inhoan käydä koko porukalla kaupassa. Pakko se on siihenkin totutella, koska kesällä ne yksinäiset kauppareissut tulevat olemaan vain kaukainen haave.

Eikai se auta,kun ottaa kahvikuppi kauniiseen käteen ja aloittaa samalla puuron keitto. On sitten pojille puuro valmiina, kun he suvaitsevat herätä. Ei kuitenkaan pidä valittaa, koska kerrankin kaikki nukkuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti