lauantai 27. huhtikuuta 2013

Nukkuminen

Miten voi pienen ihmisen olla noin vaikea käydä nukkumaan. Kaksi tuntia taistelin meidän O:n kanssa. Parhaimmassa tapauksessa E parkakin oli hereillä, kun täällä oli niin kamala huuto. O huusi ihan kurkku suorana. Ei kelvannut taas mikään. Kaksi kertaa laitoin parvekkeelle vaunuihin ja viimeisellä kerralla onnistu. En tosin ekalla kerralla uskaltanut pitää kovin kauaa, koska varmaan naapurit kuvittelevat, että vähintään rääkkään mun lasta täällä. Se huuto oli nimittäin niin kamalaa. Mistä ihmeestä tämä taistelu voi johtua???

Päiväunille molemmat lapset käyät melko kivuttomasti. Voin sanoa, että 10min on ihan maksimi aika, jonka joudun heijaamaan vaunuja. E kävi tänäänkin nukkumaan jo ennen klo 20, mutta mitä tekee O? Taistelee, huutaa, itkee ja raivoaa. Mulla loppuu oikeasti jo konstit tuon lapsen kanssa. Ei tuommoista taistelua jaksa kuunnella. Mä vielä jotenkin ymmärtäisin tämän jos tämä olisi ollut ensimmäinen kerta. Ehei, tämä on jo luoja yksin tietää, että mones. Alan olla todella väsynyt tähän taisteluun. Olisi niin helppo, jos olisi edes tutti joka kelpaisi. Yritin antaa maitoa pullosta, mutta kissan viikset. Ei kelvannut. Loppu viimein ei kelvannut edes syli. Siinäkin vain huudettiin. Pitäiskö mun oikeasti ottaa neuvolassa seuraavalla kerralla tämä puheeksi. Jotenkin mä en jaksa uskoa, että tämä on enää kovin normaalia. Ei pienen vauvan pitäisi noin kamalasti pistää vastaan.

Mä ajattelin, että voisin viettää rentouttavaa iltaa, kun mies on saunaillassa. Nyt mä olen niin poikki tämän tappelun jälkeen, etten jaksa muuta kuin raahautua sänkyyn. On ihan tyhjä olo. Olenko mä aihettanut, tuolle lapselle jotain, koska se ei nuku? Mikä sitä vaivaa? Mä haluan tietää, että voinko mä auttaa sitä jotenkin. Ei musta ole kiva kuunnella, kun toinen vain huutaa ja raivoaa iltaisin. Mulle tulee todella turhautunut olo, kun en osaa auttaa toista. Edes lohduttaminen ei auta.

Mies on tosiaan ollut koko päivän poissa. Kerran se kävi tuossa nopeasti pyörähtämässä. Voi olla ja toivottavasti mä jo nukun, kun se tulee kotiin. Mulla on onneksi niin ihania ystäviä, jotka kävivät viihdyttämässä mua tänään. Ei tarvinnut ihan koko päivää olla yksin poikien kanssa. Sainhan mä tänään yllätyksenkin. Yläkerran rouva toi mulle maistiaiseksi täytettyjä kasäkurpitsoja. Ne olivat ihan käsittämättömän hyviä. Mun on pakko kokeilla niitä itsekkin jonain päivänä.

Mutta nyt ajatus taas harhailee ties missä. Pakko se on mennä nukkumaan, ennen kuin täällä taas joku herää. Ainiin, miten mä voin estää sen, että meidän E ei pyörisi sängyssä? Siis se pyörii niin, että löydän sen yöllä pää jalkopäästä. Tai vaihtoehtoisesti se on poikittain jumissa omassa sängyssä. Miten meillä onkin aina yöllä tällaiset zembalot? Kaikki hilluu ja liikkuu kaiken aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti