tiistai 9. huhtikuuta 2013

Rutiini

Tänään mä tein taas havainnon meidän elämästä. Monta päivää mä olen vain ollut kotosalla poikien kanssa. Sunnuntaina pojat olivat pari tuntia mummolassa ja pappalassa, mutta muu aika me ollaan vain oltu kotosalla. Molemmat pojat ovat nukkuneet päikkäreitä 3-4h päivässä, ruoka on maistunut ja illalla nukkumisen kanssa ei ole tarvinnut tapella. Onko siis tosiaan mahdollista, että lapset tykkäävät, kun päivillä ei ole mitään kummempaa ohjelmaa? Meidän päivät pyörivät unien ja ruokailun tahtiin. Illat rauhoitetaan yhdessäololle ja rauhoittumiselle. Joskus kuulin, että rutiinit ovat tärkeitä lapsille, mutta en ajatellut, että ne näin paljon vaikuttavat.

Täytyy melkein kokeilla jonain päivänä, että mennään käymään jossain ja rikon vähän meidän rutiineja. Kokeilen,että mitä sitten tapahtuu.Helppoahan se on nyt sanoa. En kuitenkaan uskalla tehdä sitä. Olen oppinut nauttimaan tästä kohtuullisen seesteisestä elämästä lasten kanssa. Edelleen me herätään kuitenkin viimeistään klo 8, joten mun täytyy myös käydä ajoissa nukkumaan, että jaksan nousta puuron keittoon.

Tänään mun miehestä tuli kuin uusi. Vihdoin ja viimein hän leikkasi itselleen kesätukan. Ei se vanhakaan mikään erityisen pitkä ollut, mutta nyt on ainakin erityisen lyhyt. Mulla meni hetki tottua taas siihen, että toisella ei ole enää hiuksia. Mutta kasvaahan ne nopeasti takaisin. Ja onhan tuo varmasti piristävä ja helpompi, kun sitä ei tarvitse mitenkään laittaa.

Mä olen tänään ollut jotenkin ihan lamaantunut mun ajatuksieni kanssa. Miehellä on huomenna työhaastattelu ja mä varmaan jännitän sitä enemmän kuin mies itse. Mä niin toivon, että hän saa sen paikan. Voisi vihdoinkin tapahtua jotain kivaa meillekin. Alkaa jo usko loppumaan, että täältä käpykylästä irtoaa minkäänlaisia töitä. Jollei mitään löydy, niin sitten miellä on edessä muutto. Jotenkin muutto ei vain tällä hetkellä kuulosta kovin hyvältä mun mielessä. Mutta ei se auta, pakko se on mennä sinne missä työt on.

Havahduin myös tänään siihen ihanaan asiaan, että klo 20.30 ulkona oli vielä ihan kohtuullisen valoisaa. Mä niin nautin tästä, kun koko ajan ei ole synkää ja pimeää. Äsken myös sivukorvalla kuuntelin säätiedotusta, niin luvattiin jossakin vaiheessa vesisadetta ja lämpenevää. Jos se kevät nyt sitten lähtisi oikeasti käyntiin. Ei tarvitsisi noita lapsia jokaisella ulkoilukerralla pukea kuin naparetkelle. Vähän jo pelottaa, että miten mä opin pukemaan lapset, sitten kun ei tarvitse enää toppapukuja. Koko pienen iän toiset ovat käyttäneet toppavaatteita niin pukkaahan siinä äidille jonkinlainen kriisi, kun huomaa, että lapsi pärjää ulkona vähemmisäkin vaatteissa.

Nyt hetkeksi sohvalle löhöämään ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

1 kommentti:

  1. 8,5 vuotta äitinä ja sen olen huomannut, että rutiinit ovat todella tärkeitä. Jos rutiiniin tulee muutosta, niin niistä on tiedotettava meillä lapsille ennakkoon. Jos iso muutos tulee (Vaikka positiivinen), niin yllätyksenä sekoittaa kaiken. Rutiinit tuovat turvallisuutta lapselle ja niistä on hyvä pitää kiinni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei niistä saa poiketa. Kyllä mekin poikkeamme. Kuten nyt Jenskun pitäisi olla jo unilla, mutta äiti on edelleen koneella. ;)

    VastaaPoista