lauantai 13. huhtikuuta 2013

Sade

Ah, miten on ihanaa, kun sataa vettä. Siis mä oikeasti tykkään vesisateesta. Mutta siinäkin on rajansa. Alkaa se käymään hermoille, kun sataa koko kesän. Näin talven jälkeen on ihanan raikasta, kun taivaalta sataa muutakin kuin lunta.

Meillä on nyt muutamana aamuna herätty vasta klo 9. E nukkuu kiltisti yhdellä heräämisellä koko yön, mutta O riehuu edelleen öisin. Toissa iltana oli jo keinot vähissä, kun toinen vain huusi ja huusi. Piti hakea parvekkeelta vaunut ja nukuttaa O niihin. Yö meni niissä ihan kohtuullisesti. Nämä yöriehumiset mä voisin melkein laittaa hampaiden piikkiin. Niitä on nimittäin O:lle puhjennut jo kaksi. E parka joutuu vielä syömään maissinaksuja ikenillään. Eiköhän sieltäkin kohta hampaita tule, mikäli tuo nyrkin syöminen on enne siitä.

Tänään mulla oli ajatuksena lähtä käymään mun vaarin luona. Se on taas päässyt sairaalasta viikonlopuksi kotiin. Voin ottaa pojatkin mukaan. Mä en ihan periaatteessa vie poikia sairaalaan turhan takia. Sillä samalla reissulla ajattelin käydä mun vanhemmilla, kun ne asuvat siinä ihan vieressä. Mun iskä ei ole nähnyt poikia taas pitkään aikaan, niin pitää käydä moikkaamaassa. Ja mun iskän mielestä pitkä aika on melkein viikko.

Pojat ovat alkaneet ihanasti huomioimaan toisensa. Eilenkin he naureskelivat lattialla toisilleen. Tietysti ne toisen lelut ovat aina parempia kuin toisen. Joko se leluista tappeleminen alkaa näin aikaisin? Leluista puheen ollen, keksin pojille taas uusia leluja. En muista, että mainitsinko jo asiasta, mutta keräsin kasan pilttipurkkien kansia, joissa on kuvia. En muista, että missä merkissä kansiin oli laitettu isoja ja värikkäitä eläinten kuvia. Mä pesin ne ja keräsin talteen. Ai, että miten ihana niitä on imeskellä ja katsella. Ei sen lelun näköjään kovin ihmeellinen tarvitse olla, että se kiinnostaa.

Mä olen ollut kohta kolme viikkoa "erityisruokavaliolla". Eli mä syön 1000kcal päivässä, toki siinä välillä saattaa olla vaihtelua, mutta pyrin pitämään sen vaihtelun siinä plus miinus sadassa. Pakko oli keksiä jotain, kun en meinaa koskaan ehtiä ryhmäliikuntatunneille. Muutetaan sitten olemusta ruokavalion avulla. Täytyy sanoa, että hyvin on tehonnut tämän kolmen viikon aikana. Tosin ei tämä mitää kovin kivaa ole. Eilen teki ihan hulluna mieli herkkuja. Olisin antanut mitä vain,että olisin saanut joko pizzaa tai pussillisen naksuja. Huoh, mutta en sortunut. Ajattelin,että vappuna voin sitten hemmotella itseäni ja syödä jotain herkkua.

Nyt pitää käydä taas innolla rahkan ja kahvikupin kimppuun. Pojatkin alkavat osoittamaan jo pientä väsymisen merkkiä, joten heillä parveke kutsuu.

Oikein ihanaa ja rauhallista viikonloppua kaikille. Pitäkää kivaa ja olkaa kilttejä toisillenne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti