torstai 30. toukokuuta 2013

:)

Tiistaina olimme mieheni ja poikien kanssa vauvajumpassa. Mä olin niin ylpeä tuosta miehestä, kun se reippaasti jumppasi kaikkien mammojen ja vauvojen kanssa. Oli meillä kyllä vähän omaa kivaakin tunnin aikana. Ohjaaja kysyi jossain vaiheessa, että kuinka moni ei ole uskaltanut tehdä vatsalihaksia synnytyksen jälkeen. Mies meinasi sanoa, että hän. Huonosti nukutun yön jälkeen tuo oli taas maailman paras juttu. Ei niiden juttujen tartte kummoisia olla, kun on väsymystä takana.

Meidän pojista on kasvanut pieniä hirviöitä. Eilen sain hokea koko ajan jotain kieltosanaa. Jatkuvasti toinen oli aina pahan teossa. Illalla uimassa O puri E:tä. Tietenkin tuli hirveä huuto ja varmaan koko asuntoalue kuuli, kun meillä uitiin.

Onneksi viime yö meni ihan kohtuullisen hyvin. Nyt on taas ollut huonoja öitä aika monta. En tajua, että mistä ne johtuvat. O vain on niin älyttömän levoton öisin. Se nousee seisomaan pinnasänkyyn ja huutelee siellä. Ei sillä mikään hätä ole. Heti alkaa nauramaan, kun se saa huomiota. En kuitenkaan voi sen kanssa alkaa pelleillä, ettei E herää. Ja jotenkin mulla ei ole kovin pelleilyfiilis klo 2 yöllä.

Eilen kävin aamulla kahvakuulailemassa. Se oli aika koukuttavaa. Sinne on mentävä uudestaan. Selässä ja hartioissa oikein paukkui, kun nosteli ja heilutteli kuulaa. Onhan mulla kotona nuo kaksi omaakin kuulaa, mutta niitä ei ihan niin ronskisti uskalla heilutella. Tänään aamulla on joku Mama jumppa. Siellä kuulemma treenataan lantionpohjalihaksia sun muita. En ole koskaan käynyt ko. tunnilla. Pitää se kuitenkin käydä testaamassa.

Jumpan jälkeen meillä olisi suunnitelmissa shoppailua. Pitää mennä ostamaan muutama valmistujaislahja sekä ruokaa. Kolme kappaletta pitäisi keksiä lahjoja. Kaksi tytölle ja yksi pojalle. Mun on pakko ottaa mies mukaan shoppailemaan, koska sillä on niin paljon parempia lahjaideoita kuin mulla.

Mä sain ratkaistua pukeutumisongelmankin lauantaita varten. Ei tarvinnut kuin soittaa äidille ja pyytää mekkoa. Sillä on luoja yksin tietää monta kolttua kaapissa. Se oli jättänyt pinon eteiseen, josta kävin sovittamassa sopivan. Puoliakaan niistä en ollut koskaan edes nähnyt sen käyttävän. Yllättäen se oli taas käynyt ostamassa juhliin uuden mekon, koska sillähän ei ollut kaapissa mitään hyvää. On se kätevää lainata äidiltä vaatteita, niin ei mene omat rahat vaatteisiin.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Vauvajumppa

Tänään me lähdetään kokeilemaan poikien kanssa vauvajumppaa. Eilen illalla oltiin miehen kanssa spinningissä ja pojat olivat sen aikaa lapsiparkissa. Piti käydä kokeilemassa, että kuinka ne pärjäävät. Enhän mä muuten pääse koskaan jumpalle, jos molemmat huutaisivat kilpaa jonkun vieraan hoidossa. Tunti oli mennyt kuulemma hyvin. Tosin se tyttö ei vakuuttanut mua sanoillaan. Kumminkin on ollut ihan kamalaa ja me saadaan porttikielto lapsiparkkiin heti ekan kerran jälkeen.

Meillä meno senkun vain kiihtyy. Molemmat liikkuvat ihan hurjasti ja ehtivät uskomattomiin paikkoihin uskomattomassa ajassa. Mä olen iltaisin ihan puhki, kun olen päivän taistellut noiden hirviöiden kanssa. Nuo omaavat ihan hurjasti energiaa. Mun vatsa ei kestä sellaista määrää kahvia, että mä saisin itseeni ladattua yhtä paljon energiaa.

Muutamana päivänä me ollaan oltu parvekkeella uimassa. Pojat rakastavat uimista ihan tosi paljon. Tai ei sitä oikein voi uimiseksi sanoa, kun vettä vain läiskytellään. Toinen huippujuttu on kiikkuminen. Kiikkumassa käydään aina, kun ollaan jostain tulossa tai johonki lähdössä. Saan purettua niistä edes vähän ylimääräistä energiaa pois.

Me eletää nyt viimeistä ns. perheviikkoa ennen kuin mies lähtee. Jotenkin omalla tavallaan tosi haikeaa. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä. Toivottavasti!

Laitoin just mun äidille viestin, että olisiko sillä lainata mulle jotain kolttua tämän viikon lauantaiksi. Meillä on kahdet ylioppilasjuhlat ja mä tartteisin sinne vaatteet. Eilen iski paniikki,että eihän mulla ole mitään mitä laittaa päälle. Jos äitillä ei ole, niin sitten mun täytyy lähtä poikien kanssa shoppailemaan. Jotenkin se ei ole mun toivomuslistan kärjessä. Mä olen niin huono ostamaan mitään siistimpää vaatetta. Mun perusasu on aina farkut ja t-paita. Kotona kuljen farkkushortseissa ja jossain topissa tai t-paidassa. Ehkä joskus voisi aikuistua ja alkaa pukeutumaan niin kuin aikuinen.

Nyt mä juon kupin (lue:pannullisen) kahvia ja valmistaudun henkisesti vauvajumppaan.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Isku vasten kasvoja

Siihen on enää reilu viikko, että musta tulee naimisissa oleva yksinhuoltaja. Tänään se sitten ihan viimein varmistui. Mulla on ihan hakattu olo. Miten mä tulen pärjäämään, mitä mä teen jos tartten apua, miten mä osaan hoitaa poikia yksin???? APUA!!!

Mun pitää olla reipas ja jaksaa. Mä en saa näyttää pojille missään vaiheessa, että äiti olisi väsynyt, kyllästynyt ja turhautunut. Olen nimittäin ihan varma, että näin tulee jossain vaiheessa käymään. Musta tulee varmasti tosi riippuvainen pojista. En halua antaa niitä kenellekään hoitoon, koska ne jäävät ihan vain mun vastuulle. Jos ne huutaa ikävää niin silloin se on mun vika, koska mä olen antanut ne hoitoon. Miten mä saan kaikki päivät kulumaan? Keneltä mä yöllä pyydän apua, kun en kertakaikkiaan jaksa nousta sängystä? Entä jos mä tuun kipeäski? Kaikki kaverit ovat töissä ja vanhemmatkin työelämässä. Hitto, mulla iskee paniikki.

Pakko hetki jossain vaiheessa miettiä ihan rauhassa sotasuunnitelmaa kesälle.

Pojat ovat nykyään ihan koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Omat lelut ovat ihan so last season. Paljon siistimpää on tutkia mun käsilaukkua, vaippapakettia tai mainoksia. Tänään mä pakkaan koko porukan taas kasaan ja lähdetään passikuvaan. Pakko hankkia noille hirviöille passit, jos mennään kesällä esim. Viroon. Eikä sitä tiedä, että mitä me keksitään, kun kolmestaan jäädään tänne.

Mulla oli aamuksi hirveesti tekemistä, mutta nyt mä jotenkin lamaannuin. Tuijotan näyttöä tyhmänä eikä ajatus kulje. Ehkä suon kahvikupillisen aikaa tähän jumittamiseen. Sen jälkeen on taas pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa toimiminen.

torstai 23. toukokuuta 2013

Boooooring

Eilen oli taas maailman pisin päivä. Tuntui,että päivä vain mateli eteen päin. Mulla alkoi jo usko loppua, että päivä loppuisi koskaan. Päivällä satoi vettä, eikä me päästy poikien kanssa edes ulos. Onneksi alkuillasta sade lakkasi ja päästiin lenkille. Käytiin ostamassa pojille omat hiekkalelut. Jos ne edes hieman hillitsisi sitä hiekan syömistä. O varsikin söisi hiekkaa koko ajan. Lenkin jälkeen kiikuttiin vielä hetki pihalla. Kyllä illalla taas tuli pojille uni nopeasti. Pitää joka päivä tehdä jotain pientä, koska näyttää,että nuo tarttevat jo hieman aktiviteetteja. Ei enää riitä vain se kotona oleminen.
E on saanut ensimmäisen hampaan ja hän ryömii reippaasti paikasta toiseen. O nousee seisomaan ihan joka paikkaan. Mutta mä olen niin paska mutsi, etten jaksa yöllä noin klo 3 innostua asiasta, kun toinen seisoo pinnasängyssä ja hihkuu.

Taas ulkona sataa vettä.Viikonloppuna oli niin ihanan lämmin ja nyt on taas tällaiset syksyiset kelit. Olisko ollut maanantai vai tiistai, kun me puhallettiin pojille uima-allas parvekkeelle. Ai,että miten pojat nauttivat. Altaassa oli ehkä 5cm vettä ja se oli maailman parasta. Pojat jaksoivat istua altaassa tosi pitkään. Mikäs siellä istuessa, kun parvekkeen lämpömittari huiteli yli 30 asteessa.

Leikkikehäkin kasattiin tällä viikolla. Pitäisi olla silmät selässäkin, kun molemmat ovat erisuunnissa tekemässä jotain kiellettyä. Mä en tajua,että mikä niissä sähköjohdoissa viehättää. Kavereila on korillinen leluja lattialla ja molemmat kipittävät aina johtojen kimppuun. Milloin revitään tietokoneen pihoja ja milloin telkkarin. Mä ostan pojille, kohta omat pätkät johtoa jota repiä. Mutta tietenkään ne ei ole niin siistejä, koska se ei ole kiellettyä.

Taas kuuluu kolinaa eikä kumpaakaan näy. Pakko mennä tarkistamaan tilanne.


tiistai 21. toukokuuta 2013

????

Siis miten mulla voi aina olla näin paska tuuri? Mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Molemmat ovat tavallaa yhtä huonoja. Mies lähtee kuun vaihteessa Kokkolaan ja on siellä 6kk. Joko pitää sieltä etsiä, joku halpisasunto siksi aikaa, tai meidän pitää jäädä poikien kanssa jouluun asti kotia.

Toisaalta mä haluaisin elää normaalia perhe-elämää, vaikka sitten jossain yksiössä, mutta toisaalta taas hirvittää lähteä toiselle puolelle Suomea poikien kansas. Kaikki neuvolakäynnit sun muut tulevat aika hankaliksi. Eikä me saataisiin lastenhoitoapua varmaan mistään, koska ei tunneta ko. paikkakunnalta juuri ketään.

Miksi aina kaiken pitää olla näin hankalaa? Mä en yhtään jaksaisi miettiä vaihtoehtoja. Pitäisi miettiä paras ratkaisu meidän jokaisen neljän kohdalta. Jos me jäädään lasten kanssa tänne, niin tosi harmillista jos mies näkee poikia vain tyyliin kerran kuussa. Pojat kasvavat ja kehittyvät ihan älyttömän nopeasti niin olisi harmi jos mies ei voi olla seuraamassa sitä.

Eniten mua pelottaa se kaikki vastuu. Miten mä osaan hoitaa poikia yksin? Keneltä mä kysyn,että mitä me nyt tehdään? Kuka auttaa mua, kun on kriisi?

Viime kesänä toivoin,että se kesä olisi ollut viimeinen, jolloin meidän tarvitsee olla erossa. Sekin oli jo aika rankkaa, koska mä olin raskaana enkä voinut elää normaalia elämää. Mutta ehkä se nyt on vieläkin raskaampaa elää ikävässä. Me ollaan oltu kaikkiaan neljä peräkkäistä kesää miehen kanssa erossa. Aina toisella on työt eri puolilla Suomea tai Eurooppaa.

Hitto mä en jaksa nyt pohtia tätä asiaa, lähden siivoamaa. Ciao!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Aurinko

Aivan ihana ja aurinkoinen ilma ollut tänään. Mä niin nautin, kun kerrankin on lämmintä. Pyykit saa ulos kuivumaan, eikä tartte pukea lapsia kuin naparetkelle. Vaikka musta tuntuu,että silti ylipuen niitä, vaikka ulkona olisi kuinka lämmin.

Päivällä kävin kaupungilla pyörimässä poikien kanssa. Samalla järjestettiin pieni teehetki varamummon laiturille. Oli ihana nauttia teestä rannalla auringossa. Meidän O pääsi ensimmäisen kerran hypeltämään hiekkaa. Ai,että miten se näytti tuntuvan ihanalta. Tosin koko ajan hiekkaa meinasi mennä enemmän ja vähemmän suuhun.

Taas tuli tilanne päälle. E alkoi huutamaan huoneessaan ja mies toi toisen tänne olkkarin puolelle hetkeksi. Ajattelin heti, että pitää antaa yötä vasten E:lle Panadolia, koska sillä on juuri puhekamassa ensimmäinen hammas. Sain lääkkeen suuhun niin samantien kaariyrjö miehen syliin ja ittensä päälle. Nice!

Nyt on sitten uusi iltapesu suoritettu, sekä annettu uusi lääke ja vettä. E saa nyt hengailla miehen kainalossa sohvalla ja katsoa lätkää. Huoh, mä ajattelin, että tämä ilta olisi ollut rauhallinen. Kai täällä joskus taas nukutaan.

Onneksi ulkona on tosi valosaa. Miten tätä sirkusta muuten jaksaisi?

Nyt menen sohvalle hengaamaan ja koetan saada tuon rakkaan vanhimman lapseni nukkumaan. Jos mä sitten hetken jaksaisin kutoa sitä hemmetin bamburättiä. Taas muistan, että miksi en ole vähään aikaan kutonut. Ei täällä voi koskaan rauhassa kutoa, aina tulee joku tilanne päälle. Kun tilanne on päällä, puikot kokevat kovia, sitten on taas silmukat ties missä ja hermoromahdus valmis. Olen siis pyhittänyt kutomisen hetkille, jolloin pojat nukkuvat.

Lahja

Eilen mä olin taas kiltti ihminen. Olin mun mummin mukana sen siskon hautajaisissa. Ne pidettiin tuossa 20km päässä, toisella paikkakunnalla. Olin mummin kuski ja samalla henkinen tuki. Ja sain ainakin olla hetken aikaa rauhassa kappelissa. Oli jotenkin omalla tavalla rentouttavaa istua hiljaisuudessa. Mulla ei henkilökohtiasesti ollut mitään tunne sidettä tähän haudattavaan henkilöön. Ei siis ollut kovin raskaat juhlat. Tai sitten mä olen vain niin tunnevammainen, etten osaa surra muiden puolesta.

Torstain purjehduskisa oli ihan vitsi. Lähdössä tuuli todella heikosti ja sitten tuuli loppui kokonaan. Tunti oltiin purjehdittu ja edetty pari mailia. Koko kisa mitätöitiin, kun edes ensimmäinen laivue ei päässyt maaliin vaaditussa ajassa. Tulipahan kuitenkin oltua merellä. Kerrankin, kun oltaisiin saatu parhaan lähdön- palkinto niin koko hemmetin kisa mitätöitiin. No, pitää ensi viikolla yrittää uudestaan.

Tänään mä lähden poikien kanssa kaupungille. Annan miehelle omaa aikaa, koska se on nyt parina päivänä ollut poikien kanssa. Miehellä on huomenna synttärit ja mun pitäisi keksiä sille joku lahja. Mä olen maailman huonoin keksimään mitään lahjoja. Mietin,että tekisin jonkun lahjakortin sille. Se voisi oikeuttaa kahdenkeskiseen aikaan ja uuteen NHL peliin, kun se joskus ilmestyy. Vai pitäisikö tehdä pelimies ratkaisu ja pyytää mieheltä rahaa, että voin mennä ostamaan sille lahjan. Ehkä en.

Huomenna mennään koko porukka mun kummitytön synttäreille. Käydään pyörähtämässä siellä ja sen jälkeen mennään mun porukoille grillaamaan. Porukat halusivat, että juhlitaan edes jotenkin miehen synttäreitä.
Ihana, kun nuo pojat ovat oppineet seuraamaan. En pääse edes vessaan, kun toinen jo roikkuu lahkeessa. Yllättävän ripeästi kaverit liikkuvat. Melkein pitää aina lähteä salaa kipittämään vessaan, että saan olla siellä rauhassa.

Eilen taas perustin kokeilevan keittiön. Tein pojille porkkana-sipuli-valkosipuli-sosetta. Saa nähdä, että miten uppoaa. Valmiiseen soseeseen laitan myös ripauksen pippuria. Saapahan lapset edes vähän makua ruokaan

torstai 16. toukokuuta 2013

Kisa

Taas on muutama päivä mennyt kuin siivillä. Mitään ihmeellistä en ole tehnyt, mutta silti en ehdi tekemään mitään järkevää. Tuntuu,että aika menee vain poikien syöttämiseen, nukuttamiseen ja leikkimiseen. Nukkumisen aikana teen niille uutta ruokaa tai siivoan. Kohta huomaan, että taas on ilta ja voi käydä nukkumaan. Ehkä paras tunne päivässä, kun saa suoristaa itsensä sänkyyn ja laittaa  pään tyynyyn.

Tänään on kevään ensimmäinen purjehduskisa. Luoja, mä en varmaan osaa enää mitään. Viime kesänä en vatsani kanssa päässyt kisaamaan kertaakaan. En ollut kovin ketterässä kunnossa. Ehkäpä asiat palautuvat mieleen, kun pääsee veneeseen. Ja oikeastaan parasta tässä on se, että pääsen hetkeksi pois kotoa. Tällä viikolla olen kerran käynyt kaupassa ja silloinkin oli pojat mukana. Tuntuu, että tarvin muutaman tunnin tauon tämän perheen miehistä.

En sano tätä ääneen, mutta musta tuntuu, että pojat alkavat pikku hiljaa oppimaan nukkumisen jalon taidon. Nyt on jo useampi ilta mennyt ilman suurempia huutoja. Eikä yölläkään olla herätty kuin kerta. Jos tämä pikku hiljaa alkaisi helpottamaan. Tänään aamulla E oli se, joka oli ensimmäisenä hereillä. Piti ihan käydä kurkkaamassa O:ta, että pihiseekö henki,kun vielä nukkui. Olin ihan ihmeissäni, mutta eipä sitä lystiä kestänyt kuin pari minuuttia niin molemmat olivat hereillä.

Mun pitäisi olla tänään reipas ja käydä meidän lastenvaatteet taas läpi. Varsinkin E:n laatikossa on paljon sille pieneksi jääneitä vaatteita. Pitäisi taas vain saada itsestä irti. Ei, pakko mun on nyt ryhdistäytyä ja ruveta hommiin. Pojatkin nukkuvat jo ekoja päikkäreitä niin saan hetken rauhassa touhuta täällä.
Ihanaa ja aurinkoista päivää!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Neuvola

Tänään me kävimme neuvolassa. Oli taas todella riemuisa käynti. O huusi ihan jokaiselle tekemiselle ja E vain hengaili. Lääkärin stetoskooppi, korvalamppu ja vasara olivat maailman kamalimmat asiat. O inhoaa, jos joku koskettelee sitä. Kiva kuunnella sitä huutoa, kun toista ei edes satu mihinkään. E:stä täytyy olla tosi ylpeä, koska toinen on niin kiltti ja reipas. Sitä ei paljoa haitannut lääkärin tutkimiset ja painelut.

Mulle tuli taas viime viikolla Buzzador paketti. Pääsin kokeilemaan Weetin ihokarvapoistajaa. Aluksi me ei tultu lainkaan toimeen sen aparaatin kanssa. Mutta hetken neuvottelun ja tutkimisen jälkeen alkoi tapahtua. Mä sain jopa irrotettua muutaman karvan jalasta. Tosin mulla ei ollut aikaa taistella laitteen kanssa kauempaa. Pitää jonain päivänä ihan ajan kanssa testailla, että miten se toimii. Paketin mukana tuli myös liuskoja, joita lämmitetään käsien välissä. Muistaakseni jotain aloe veran tuoksuisia. Ne toimi mun mielestä ihan loistavasti. Niitä täytyy käydä ostamassa jatkossakin. Niitä oli tosi helppo käyttää. Ei tarvinnut kuin hetki lämmittää käsien välissä, läimäyttää se sääreen kiinni ja repiä. Helppoa! Ja sen kanssa karvat lähtivät iloisesti liikkeelle. Ja sitä samaa lappusta pystyi käyttämään usean kerran. Ei tarvinnut jokaisen vedon jälkeen heittää pois.

E:n kummi toi mulle tänään lahjan. Mä sain bambulangasta tehdyn tiskirätin. Voi jumpe, että se on hyvä. Se on niin mun uusi rakkaus. Sen kanssa lähtee kaikki liat ihan älyttömän helposti irti. Ei tarvitse käyttää mitään myrkkyjä hankaamiseen. Mun on pakko jossain vaiheessa käydä ostamassa sitä samaa lankaa ja tehdä lisää rättejä. Tosin ennen kuin mä pääsen jotain kutomaan, voidaan ehkä laskee aika vuosissa. Mä en jotenkin usko, että tässä porukassa olisi niin paljoa vapaa-aikaa, että ehtisin elvyttää vanhaa rakasta kutomisharrastusta.

Iltapäivästä kävin poikien ja ystäväni kanssa kaupungilla. Mä löysin itselleni aurinkolasit ja paidan. Pojat saivat uudet ohuemmat trikoopipot. Mä olen niin neuroottinen, että pidän niillä vieläkin pipoja aamu-unilla. Mun mielestä +12 ei ole tarpeeksi lämmin. Sitten kun mittari näyttää lähemmäs +20, voin luopua pipoista ulkona. Kauppareissuilla lippikset ovat jo ok.

Mä en tajua, että mikä ihmeen kevätväsymys mulle on iskenyt. Olen pari päivää ollut ihan hillittömän väsynyt. Varsinkin aamut ja iltapäivät ovat pahoja. Illalla saan aina jonkun hullun spurtin, jsut silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Noin klo 18 olin valmis kaatumaan sohvalle ja nukkua aamuun asti. Skarppasin itseni ja siivosin koko kämpän kevyenä iltapuhteena. Vieläkin mulla on jotenkin energiaa jäljellä. En vain voi purkaa sitä, koska pojat nukkuvat. Ehkä munkin olisi viisasta laittaa pää tyynyyn ja herätä pirteänä taas klo 6. Koetettiin venyttää meidän iltaa vähän, ettei taas herättäisi ennen kukon laulua.
Ainiin, tuossa meidän ikkunan edessä olevassa pihlajassa on isot hiirenkorvat. Tosissaan näyttää siltä, että kesä tulee. Vihreys, aurinko ja lämpö saapuu, vihdoinkin!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kaktus



Mies teki oikean pelimiesratkaisun. Mä vähän epäilin, että uskaltaako tuo ostaa anopilleen kaktuksen. Tadaa, tässä se on. Tuo on noin 15cm halkaisijaltaan olevassa kupissa, joten ei ihan kaikista pienin piikkikasvi
Eikä tullut edes perheriitaa lahjasta. Se on aina plussaa.Taustalla näkyy mun keräämät NE PERINTEISET valkovuokot.

Todiste


Mun on jo monta päivää pitänyt laittaa kuva todisteeksi. Meidän pojat saivat vappupäivänä oikean ja ensimmäisen ilmapallonsa. Tuo ilmapallon retale on edelleen voimissaan tuossa olkkarin nurkassa.

Äitienpäivä

Mulla on elämäni ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Eipä tämä tosin hirveästi poikkea muista päivistä. Mä olin taas maailman paskin mutsi ja annoin pojat eilen mun vanhemmille yökylään. Ajattelin,että mun oma äiti saa hyvän äitienpäivälahjan, kun saa olla lastenlastensa kanssa. Mulle paras lahja tällä hetkellä on se, että sain nukkua niin paljon kuin huvitti. Tosin illalla en meinannut saada unta, kun pojat eivät tuhisseet makkarissa ja aamullakin olin enennen 9 hereillä.
 Mies oli yllättänyt ja ostanut mulle lahjan. Tosin toisen lahjan sain jo eilen. Kirjan, eniten vituttaa kaikki. Mun maailmassa kaikki on kuulemma jossain määrin huonosti ja tuo kuvastaa juurikin mun ajattelutapaa. No, niin se kyllä on. Ja mulla on niin kiero huumorintaju, että tykkään oikeasti lukea tuota sarjaa. Mulla on pari vitutus kirjaa jo aiemmin hankittuna.

Toisen lahjan sain aamulla. Ihana pieni lahja/runokirja äidistä. Ei myöskään pidä unohtaa ihanaa muumimamma äitienpäiväkorttia. Mitä sitä ihminen muuta tarvitseekaan. Sain myös juoda aamukahvin ihan rauhassa.


Kohta me lähdetään mun vanhempien luokse hakemaan pojat kotiin ja samalla nautitaan siellä äitienpäivä lounas. Toivottavasti äiti olisi tehnyt jotain herkkua. Tosin mun herkku on kala. Mä niin rakastan erilaisia kaloja. Mies taas inhoaa kalaa, joten mä saan kalaa aina vain juhlahetkinä.


Pitää matkalla poiketa jonkun lepikon kautta keräämässä valkovuokkoja. Valkovuokot ovat mun äidille joku pakonomainen perinne. Ei ole kuulemma äitienpäivä, jollei saa itsekerättyjä  valkovuokkoja. Pitää vissiin sen verran kunnioittaa toisen mielipidettä ja käydä nyhtämässä kukat jostakin pensaikosta.


Mies halusi ehdottomasti käydä ostamassa kukkakaupasta mun äidille kaktuksen. Se on kuulemma poikien lahja mummolle ja miehen lahja anopille näin äitienpäivän kunniaksi. Saa nähdä, että miten äidin huumorintaju riittää. Mä toivon,että se riittää...


Ainiin, ote mun äitienpäiväkortista," PSS: Ei me oikeasti pärjättäisi ilman sinua"

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kiire

Tämä viikko on taas ollut ihan hullu. Melkein joka päivä on ollut jonkinlaista tekemistä. Aika menee niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Vielähän ne päivät menevät, mutta illalla odottaa kotona aina kaikki tekemättömät kotityöt. Parina iltana olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut edes kirjaa lukea sängyssä. Olen vain kaatunut sänkyyn ja sammunut.

Pojat ovat ottaneet taas uusia kehitysharppauksia viikolla. E on aloittanut ryömimisen ja O nousee tukea vasten seisomaan. Musta ei ole kovin kiva, pelkään koko ajan, että se raukka kaatuu. Pakko laskea tänään pinnasängyn pohja, ettei se vain tajua tulla sieltä itse pois.

O on uskaltaunut myös konttailemaan ympäri asuntoa. Aluksi ne pysyivät vain E:n kanssa vieretysten, mutta nyt on alkanut kiinnostaa muukin maailma. Hauska seurata, että milloin E lähtee perään. Sitten tuota parivaljakkoa ei enää pidättele mikään.


Unikoulusta sen verran, että olemme hieman muuttaneet meidän rutiineja. Pakko oli palata enemmän vanhoihin kellonaikoihin, koska muuten pojat nukkuvat ihan eri aikoihin. Mä en kestä sitä, että koko ajan joku on valveilla. Pääsen edes vähän helpommalla, kun ne nukkuvat edes yhden unet samaan aikaan.

Nukkumaan käymisessä noudatamme aika tarkasti unikoulun ohjeita. Ohjeet ovat olleet hyviä ja ne ovat tuottaneet jopa tulosta. Enää ei tartte kuunnella tunti tolkulla hirveää huutamista. Vien pojat sänkyyn ja yleensä E nukahtaa tosi nopeasti ja O vielä seikkailee sängyssä. Mun puolesta se saa istua ja leikkiä sängyssä, kunhan on hiljaa eikä herätä veikkaa. Monesti max. puolen tunnin kuluttua O:kin on ihan valmis nukkumaan. Sitten menen sängyn viereen ja paijailen sitä. Myös hyräily auttaa O:ta nukahtamaan. Nyt mä varmaan saan olla joka ilta hyräilemässä sängyn vieressä, mutta parempi sekin kuin se hullu huuto.

Mä lähden tästä pakkaamaan poikien tavarat, koska ne lähtee tänään mummolaan yöksi. Huomenna menen itse perässä ensimmäiselle äitienpäivä lounaalle. Ehkä paras äitienpäivälahja, kun saan huomenna aamulla nukkua niin pitkää kuin nukuttaa. Ah, en malta odottaa. Josko sitä heittäytyisi niinkin villiksi ja ottaisi iltapäivällä päikkärit.






tiistai 7. toukokuuta 2013

Nukkuu,ei nuku,nukkuu, ei nuku...

Tilanne on jälleen tasainen. Ainakin hetken, ennen kuin joku herää. Eilinen päivä oli yhtä kitinää. Pojat nukkuivat eri aikaan ja kitisivät. E tekee vissiin hampaita joten suotakoo kitinä hänelle. Mulla alkoi jo kuuppa himmenemään, kun kello lähestyi neljää. Onneksi eilen oli jumppa, olin niin sen tarpeessa.

Viime yö oli jo ehkä himppasen parempi. O tosin päätti herätä ennen viittä. Taistelin melkein tunnin sen kanssa, että nyt ei ole vielä aika nousta. E heräsi myös jossain vaiheessa ja huomasin O:n nukahtaneen ihan itsekseen omaan sänkyyn. Voitteko kuvitella, että me nukuuttiin 8 asti. Olin ihan huojentunut, kun kello oli jo niin paljon. Jotenkin eilinen päivä oli ihan kamala jo senkin takia, kun herättiin viiden maissa. Päivä tuntuu melkoisen pitkältä, kun herää aikaisin. Tämä päivä on jo vähän inhimillisempi.

Serkuntyttöystävä piipahti meillä hyppytunnilla moikkaamassa poikia. Sain apua syöttämiseen ja seurusteluun. Nyt on taas päiväuniaika. En edes uskalla ajatella, että miten kauan nukutaan. Olispa edes tunti, niin sekin helpottaisi.

Huomenn mennään koko porukka käymään Helsigissä. Mä pääsen pääkaupunkilaisten mammatapaamiseen. Siis ei voi olla totta, just katsoin parvekkeelle niin O tuijottaa vaunuista. Ei ole mahdollista. Kävin hyssyttämässä sen takaisin uneen. Voin olla varma, että menee noin 10min niin taas tuijotetaan. Se joka tunnustaa varastaneensa meidän päiväunet niin palauta ne asap! Kiitos.

Helsingissä haluan käydä myös vähän shoppailemassa. Koetan myös lahjoa miehen,että käytäis kotiin lähtiessä Ikeassa. Kerrankin voisin ostaa itselleni jotain kivaa. Mun kaikki vaatteet jotenkin lököttää, kun olen tiputtanut yli 10kg painoa. Ehkä kerrankin voisin panostaa vähän itseeni. Mutta kuitenkin siinä käy niin,että mä löydän kaikille muille kaikkea kivaa paitsi itselleni. Vaikka mulla olisi ehkä kaikista suurin tarve uusille vaatteille. Etupäässä tarvitsisin jonkun kivan kevät takin ja kengät.

Pitipä myös mainita, että ens viikon torstaina eli reilun viikon päästä on kevään ensimmäinen purjehduskilpailu. Mua jopa pyydettiin joukkeeseen kisaamaan. Pitää kyllä mennä. Olen niin odottanut, että pääsen merelle pitkästä aikaa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Torkkuja

Että sellanen unikoulu. Onko sen unikoulun tarkoitus vain ja ainoastaan saada lapset nukkumaan yöllä? Meillä ei enää nimittäin nukuta päivällä. Tänään on menossa jo kolmannet päikkärit. Normaalisti pojat nukkuvat kahdet päiväunet, joiden kesto on yhteensä 3-4h. Mutta tänään me ollaan nukuttu sellaisia ihania 45min torkkuja. Nämä torkut repivät mun hermot ihan riekaleiksi. Koko ajan joku on hereillä.

Yllättäen meillä nukutaan taas. En uskalla edes miettiä, että kauan nämä torkut kestävät. Varmaan vielä vartin niin on sitten taas se 45min täynnä. Mä vihaan tällaisia päiviä. Me herättiin O:n kanssa jo viideltä. Joo,ja tämä päivä on ollut niiiin pitkä. Mun elämässä kello lähtentelee jotain neljää, mutta ehei, kello ei ole vielä edes kahta. Hitto, mitään en ole ehtinyt edes tehdä, kun koko ajan joku haluaa olla sylissä.

Luojan kiitos mulla on tänään jumppa, että pääsen hetkeksi pois kotoa. Ja taas herättiin, pitää mennä.........

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Reilukerho

Jipii, jipii, jipii!! Meillä nukuttiin viime yönä. O heräsi vain kerran. Hah, mä olen niin onnellinen, jos tämä nukkuminen alkaa vihdoin sujumaan. Enää ei pelota käydä illalla nukkumaan, kun voi elää siinä toivossa, ettei tartte herätä miljoonaa kertaa yössä.

Mutta on tässä yksi vähän tylsä puoli. Me herättiin taas poikien kanssa klo 7. Syötin niille puuron ja vaihdettiin vaatteet. 8.18 molemmat olivat jo nukkumassa parvekkeella. Mitä tekee mies, se nukkuu edelleen. Ensin mut herätetään hoitamaan aamutoimet ja kaikki muut jatkavat unia. Jes, tosi siistiä. No saa kerrankin juoda aamukahvin kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa.

Jos yöllä lapset eivät häiritse, niin sitten mä taistelen yöllä peiton kanssa. Meillä on sängyssä kaksi peittoa, mutta mulla ei ollut yhtään. Kiva keskellä yötä siirrellä miestä ja repiä peittoa. Tosin aika huonolla menestyksellä taistelin peittoa vastaan. Tyydyin sitten vain johonkin pieneen kulmaan, etten ihan palellu.

Meidän pitäisi mennä tänään mun porukoille vaihtamaan autoon renkaat. Kukaan ei ole aikaisemmin jaksanut niitä vaihtaa. Mä en ihan periaatteessa niitä vaihda. Mä teen kotona melkein kaiken, niin autoon mä en koske. Siinä menee mun raja. Pihatyöt ja auto kuuluvat miehelle. Meillä oli eilen taloyhtiössä talkoot. Siis miks ihmeessä kerrostalossa järjestetään talkoita ja vielä pihatalkoita. Eikö ihmiset muuta kerrostaloon siksi,ettei tarvitse tehdä pihalla mitään?? No käytiin me siellä pyörähtämässä. Mä sain nukuttaa samalla poikia, niin sain hyvän syyn olla haravoimatta.

Ei uskoisi,että olen koko lapsuuteni asunut omakotitalossa, koska inhoan kaikkia ulkotöitä. En kertakaikkiaan voi sietää haravoimista, kitkemistä tai muutakaan mullassa pyörimistä. Voin mä parvekkeelle kukkia laittaa, mutta that`s it!

Mulla on ihan orpo-olo, kun kaikki muut nukkuvat. Mäkin tahtoisin nukkua. Alan myös olla varma siitä,että meidän O:lla on jokin sisäänrakennettu ominaisuus mun läheisyydestä. Illalla makoilin sohvalla katsomassa sitä *****jääkiekkoa, eikä lapsesta kuulunut inahdustakaan. Heti, kun pääsin sänkyyn niin alkoi kitinä. Onneksi se loppui lyhyeen,eikä tarvinnut montaa hetkeä roikkua pinnasängyn laidalla paijaamassa. Tätä en laskenut yöheräämiseksi, koska ei ollut vielä yö, kun en ollut nukahtanut.

Eikai se auta,kun käydä taas pyykkien kimppuun. Pyykeistä tulikin mieleen, että tilasin siivouskutsuilta pyykinpesuainetta, jolla voi kuulemma pestä 100 koneellista. Nyt mulla on se mitta, jolla jauhetta laitetaan ja mulla on myös kynä, jolla merkkaan paketin reunaan tukkimiehen pöytäkirjalla pesukerrat. Mä haluan tietää,että tuleeko siitä oikeasti muka 100 pesua. En usko, ennen kuin näen ja todistan tämän asian.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Unikoulu

Meillä aloitettiin unikoulu. En tiedä,että onko tämä rankempaa lapsille vai mulle. Musta tuntuu,että kohta tämä pakka kaatuu. Eilen illalla O huusi kaksi tuntia ja sitten nukahti. Heräsi yöllä vain kaksi kertaa. E tosiaan oli evakossa, ettei häiriinny. Tänään olemme tehneet sellaisen järjestelyn, että E nukkuu olkkarissa omassa sängyssä, että saa olla rauhassa jos O huutelee yöllä paljon. Mikäli kaikki menee putkeen, niin huomenna saavat taas sängyt vierekkäin.

Jotenkin musta on ollut tosi raskasta muuttaa tätä rytmiä. En tiedä, että onnistuuko tämä edes. Toisaalta on tosi kiva,että molemmat lapset ovat nukkumassa jo ennen klo 20, mutta aamulla me ollaan todennäköisesti hereillä jo ennen klo 7 niinkuin tänään. Nyt illalla me huudettiin vain tunti O:n kanssa. Lipsuin sen verran,että istuin sen vieressä paijailemassa ja hyräilemässä. En mä vain voinut jättää toista sinne huutamaan. Toinen tuijottaa mua ihan väsyneenä mantelin muotoisilla silmillään. Mun sydän heltyi. E nukahti myös paijaukseen. Eikä musta paijaaminen edes ole paha. Kyllä lapsi voi nukahtaa paijaukseen. Kyllähän se kosketus rauhoittaa ja on kiva tuntea nukahtaessa, että joku on lähellä.

Päivällä kävin paikallisessa kirppistapahtumassa. Löysin sieltä pojille bodyja. Tosin ne ovat vielä vähän isoja, koska ovat kokoa 86. Meillä nimittäin loppuvat kaikki vaatteet kokoon 80. En usko, että menee kovinkaan kauaa siihen, että O käyttää tuota isompaa kokoa.

Ai,että mua raivostuttaa nuo MM kisat. Meillä on joku *****kanava,josta tulee jääkiekkoa 24/7. Siis voi luoja. Sitten, kun tämä perhehelvetti loppuu niin mä haluan meille jonkun kanavan, josta tulee Sinkkuelämää 24/7. Ekaksi tulee pelit livenä, sitten tulee kooste ja koosteen kooste,parhaat palat, haatsattelu ja uusinta pelistä. Argh, mua pistää vihaksi. Muutenkin suomalainen urheilu on mun mielestä ihan vitsi. Ei me vain voida pärjätä missään. Hah, just kun pääsin sanomasta,että Suomi urheilu on vitsi niin mies viittoili sohvalta. Telkkarissa selvitettiin Slovenian joukkuetta,vaikka Suomi pelaa Slovakiaa vastaan. No, pikku vika. Hyvin siis alkoi tämäkin peli, ei tuo voi mennä putkeen.

Jos mä olisin oikein viisas niin mä menisin nyt nukkumaa, kun pojatkin nukkuvat. Näin ollen mulla olisi yöllä energiaa paijailla ja hyräillä. Mies kitisee, kun ei saa multa huomiota. En siis viitsi vielä linnoittautua makkariin. Musta tuntuu,että musta pitäisi riittää jokaiselle jotain. Pojat, kun lopettavat "vaatimisen" niin mies aloittaa. Huoh, ehkä se on tämä naisen rooli. Välillä musta vain tuntuu,että mä en kertakaikkiaan jaksa. Ja mä eilen imuroin,pesin lattiat ja siivosin muutenkin. Miten täällä voi taas olla tämän näköistä???? Mitä täällä tapahtuu ja kuka täällä oikein sotkee???


perjantai 3. toukokuuta 2013

Kevät


Kylläpä tänään onkin ollut ihanan keväinen ilma. Mä niin tykkään. Oli helppo lähteä poikienkin kanssa ulos, kun ei tarvinnut pukea montaa kerrosta vaatteita. Tämä yllä oleva kuva on viikonlopulta, kun fiilisteltiin poikien kanssa parvekkeella.

Tänään mulla oli se "soittoaika" unikouluun. Aloitetaan se heti ensi yönä. E menee mun vanhemmille yöksi, että O saa rauhassa huutaa ja raivota. Kävin äsken ostamassa kaupasta Cokis zeroa, jos se auttais mua valvomisessa. Huoh, nyt jo väsyttää ajatus ensi yöstä. Mun pitäisi vissiin opetella meditoimaan, että saisi pidettyä malttini kasassa. Mä nimittäin luulen, että monta kertaa tulee fiilis, että ota se hemmetin pullo ja mene kaukaloon nukkumaan. Mun vain täytyy olla vahva ja olla antamatta periksi. Mä psyykkaan itteäni tässä iltapäivän aikana, että olen sitten vahva, kun nukkumaan käyminen lähenee.

Mua pelottaa antaa E yksin hoitoon. E on niin mamman rakas, että miten mä pärjään ilman sitä.  Pakko sanoa mummolle ja papalle, että tuovat sen heti aamulla takaisin. Ei mua koskaan jännitä antaa niitä yhdessä hoitoon, koska ajattelen, että kyllä ne pitävät toisistaan huolta. Mutta meidän E on niin reipas, että kyllä se pärjää yksinkin.

En tiedä, että olisinko lähtenyt tähän unikouluun, mikäli mies olisi koko ajan tässä jossain lähellä töissä. Mun on pakko ajatella itseäni ja sitä, että miten mä jaksan. En mä voi olla tällaisen porukan kanssa koko kesää. Toinen nukkuu ja toinen ei. Mähän olisin kesän jälkeen jossain lataamossa, jos en koskaan saa nukkua.

torstai 2. toukokuuta 2013

ezd4re

Jotenkin musta tuntuu,että on hirveän hankala kirjoittaa, kun lapsi on sylissä. Meidän E muotoili mulle jo otsikonkin valmiiksi.

Tänään on ollut sellainen päivä, että äsken teki mieli hypätä parvekkeelta alas. Miksi jotkut päivät ovat näin raskaita? Tai lähinnä tämä iltapäivä on ollut raskas, kun molemmat ovat nukkuneet ihan eri aikoihin. Nyt O nukkuu ja E valvoo. Miten tämä nyt näin on kääntynyt? Ehkä meillä on kohta taas vuoron vaihto.

Tänään mun ystävätär oli viihdyttämässä meitä aamupäivän. On niin kiva saada apua poikien ruokailuun ja muutenkin niiden hoitoon. Ei tarvitse aina hoitaa poikia yksin tai miehen kanssa. Lisäapukädet eivät ole koskaan pahittteeksi tässä sirkuksessa. Annoin ystävälle kokeiluun niitä soijamakkaroita. Hänkin kehui niitä. En ole vielä keneltäkään kuullut pahaa sanottavaa niistä. Pitää perehdyttää ihmisiä kasvisruokailun saloihin.

Meidän O on oppinut konttaamaan ihan kunnolla. Pari päivää olen katsellut sitä äheltämistä ja tänään vasta oikeasti tajusin, että sehän liikkuu jo ihan ihmisten lailla. Vielä, kun me saataisiin tuo meidä E liikkeelle. E pyörii ja peruuttaa. Mutta hän on sitten se meidän höpöttäjä. Voi, että  miten voi kaverilla juttua riittää. Mä vastailen ja keskustelen sujuvasti E:n kanssa, vaikka ei ole mitään hajua, että mitä toinen puhuu. Kuulemma lapselle pitää jutella. Se kehitää kielellistä kehitystä. Tunnen itseni tosi tyhmäksi, kun höpöttelen täällä omiani. Meistä ei varmaan kumpikaan tajua toisiaan. Enkä mä aina tajua edes itseäni.

Tänään oltiin monikkokerhossa. Meitä oli tänään siellä vain kolme perhettä, melkein kaikkiin muihin oli iskenyt jonkin asteinen kevätnuha. Mutta, saatiin me kerhoiltua niinkin. Siellä suositeltiin, että hakisin meille kaupungilta lastenhoitajaa, jos ja kun mies lähtee Kokkolaan. Voisi olla mahdollisuus saada hoitaja pariksi tunniksi viikossa, että pääsen yksin johonkin tai saan edes hetken levätä rauhassa. Täytyy neuvolassa seuraavalla kerralla ottaa asia puheeksi.

Ei ole kuin vajaa kaksi viikkoa niin sitten meillä on neuvola ja samalla kerralla myös lääkäri. Mua jotenkin kauhistuttaa ajatus siitä lääkäristä. Varmaan löydetään vaikka ja mitä syitä, että miksi O ei nuku tai jotain muuta kamalaa.

Nyt on pakko laittaa kone kiinni ja heittäytyä lepämään. Olo on ihan hakattu. Jos huomenna olisi pirteämpi päivä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappua!

Jaaha, sen kerran, kun olisin laittanut tänne kuvia niin tämä aparaatti ei anna mun lisätä niitä. Pitää kokeilla illalla uudestaan.

Meidän vapun vietto on sujunut rauhallisesti. Olimme eilen E:n kummilla grillailemassa. Oli ihana herkutella herkkusienillä, kanalla ja juustoilla. Nam. Kyllä olokin oli sen mukainen illalla, että on tullut syötyä normaalia enemmän.

Tämä aamu ei poikennut mitenkään normaalista. Taas herättiin 7.30, aamupuuro ja nukkumaan. Ei se näköjään lapsiperheessä vaikuta, onko vappu vai normi keskiviikko. Pyykkikone pyörii ja puhtaat pyykit odottavat viikkausta. Tämän kahvihetken suon taas itselleni ennen kuin aloitan toimimisen.

Poikien herättyä menemme käymään mun vanhemmilla. Sielläkin on tarjolla grilliruokaa. Huoh, ehkä sitä muutama herkkusieni vielä mahtuu. Huomenna pitää taas palata normaaliin ruokailuun, ettei tule ihan lipsuttua. Nyt on ruokailu ja painonpudotus niin hyvällä mallilla, että ei ole vara pilata sitä.


Me olemme miehen kanssa suunnitelleet, että tehtäisiin jotain kivaa jossain vaiheessa. Pohdittiin, että jos lähtisimme viikon päästä Helsinkiin katsomaan jääkiekkoa. Mulle kelpaa mikä tahansa peli, koska se jääkiekko ei ole kovin lähellä mun sydäntä. Mutta olisihan se ihan kivaa vaihtelua arkeen. Aina täytyy vain sopia poikien hoito, että miten se onnistuu. Onneksi mun vanhemmat ottavat pojat mielellää, jos on tarvetta. Onhan se tärkeää, että mekin saadaan edes joskus kaksinkeskistä aikaa. Jos olemme kahdestaan kotona, niin silti tulee tehtyä kaikkia kotitöitä. Se ei ole sama kuin, että lähtee kokonaan pois tavallisista ympyröistä.

Otin maanantaina yhteyttä paikalliseen tahoon, joka järjestää unikouluja. Mulla on perjantaina sinne "soittoaika". Ilmeisesti käydään läpi meidän iltarutiineja sun muuta. Olen kokeillut pitää rutiinit täysin säännöllisenä ja rikkoa niitä. Kummallakaan ei ollut mitään vaikutusta. Sillä ei ole vaikutusta, että olemmeko koko päivän kotona vai liikenteessä.Kaikista parhaiten se lapsi nukkuu mun vieressä. Mutta mä en halua, että se tottuu olemaan aina mun vieressä. Mun mielestä sänky on mun ja miehen paikka. Lapset saavat tulla sinne silloin, kun annetaan lupa. Jokainen nukkuu omassa sängyssä, ellei toisin mainita.

Mun ystävä avasi mun silmiä nukkumisen suhteen. Jotenkin olin jo pitänyt normaalina sitä, että lapsi riehuu kaiket yöt. Eihän se millään lailla ole normaalia. Mä niin toivon, että me saataisiin sieltä apua. Ja eniten mua säälittää meidän E. Se raukka saattaa öisin pelästyä, kun toinen aloittaa karjumisen. Ehkä tähän jotain helpotusta on luvassa. Hope so!