lauantai 11. toukokuuta 2013

Kiire

Tämä viikko on taas ollut ihan hullu. Melkein joka päivä on ollut jonkinlaista tekemistä. Aika menee niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Vielähän ne päivät menevät, mutta illalla odottaa kotona aina kaikki tekemättömät kotityöt. Parina iltana olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut edes kirjaa lukea sängyssä. Olen vain kaatunut sänkyyn ja sammunut.

Pojat ovat ottaneet taas uusia kehitysharppauksia viikolla. E on aloittanut ryömimisen ja O nousee tukea vasten seisomaan. Musta ei ole kovin kiva, pelkään koko ajan, että se raukka kaatuu. Pakko laskea tänään pinnasängyn pohja, ettei se vain tajua tulla sieltä itse pois.

O on uskaltaunut myös konttailemaan ympäri asuntoa. Aluksi ne pysyivät vain E:n kanssa vieretysten, mutta nyt on alkanut kiinnostaa muukin maailma. Hauska seurata, että milloin E lähtee perään. Sitten tuota parivaljakkoa ei enää pidättele mikään.


Unikoulusta sen verran, että olemme hieman muuttaneet meidän rutiineja. Pakko oli palata enemmän vanhoihin kellonaikoihin, koska muuten pojat nukkuvat ihan eri aikoihin. Mä en kestä sitä, että koko ajan joku on valveilla. Pääsen edes vähän helpommalla, kun ne nukkuvat edes yhden unet samaan aikaan.

Nukkumaan käymisessä noudatamme aika tarkasti unikoulun ohjeita. Ohjeet ovat olleet hyviä ja ne ovat tuottaneet jopa tulosta. Enää ei tartte kuunnella tunti tolkulla hirveää huutamista. Vien pojat sänkyyn ja yleensä E nukahtaa tosi nopeasti ja O vielä seikkailee sängyssä. Mun puolesta se saa istua ja leikkiä sängyssä, kunhan on hiljaa eikä herätä veikkaa. Monesti max. puolen tunnin kuluttua O:kin on ihan valmis nukkumaan. Sitten menen sängyn viereen ja paijailen sitä. Myös hyräily auttaa O:ta nukahtamaan. Nyt mä varmaan saan olla joka ilta hyräilemässä sängyn vieressä, mutta parempi sekin kuin se hullu huuto.

Mä lähden tästä pakkaamaan poikien tavarat, koska ne lähtee tänään mummolaan yöksi. Huomenna menen itse perässä ensimmäiselle äitienpäivä lounaalle. Ehkä paras äitienpäivälahja, kun saan huomenna aamulla nukkua niin pitkää kuin nukuttaa. Ah, en malta odottaa. Josko sitä heittäytyisi niinkin villiksi ja ottaisi iltapäivällä päikkärit.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti