sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Reilukerho

Jipii, jipii, jipii!! Meillä nukuttiin viime yönä. O heräsi vain kerran. Hah, mä olen niin onnellinen, jos tämä nukkuminen alkaa vihdoin sujumaan. Enää ei pelota käydä illalla nukkumaan, kun voi elää siinä toivossa, ettei tartte herätä miljoonaa kertaa yössä.

Mutta on tässä yksi vähän tylsä puoli. Me herättiin taas poikien kanssa klo 7. Syötin niille puuron ja vaihdettiin vaatteet. 8.18 molemmat olivat jo nukkumassa parvekkeella. Mitä tekee mies, se nukkuu edelleen. Ensin mut herätetään hoitamaan aamutoimet ja kaikki muut jatkavat unia. Jes, tosi siistiä. No saa kerrankin juoda aamukahvin kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa.

Jos yöllä lapset eivät häiritse, niin sitten mä taistelen yöllä peiton kanssa. Meillä on sängyssä kaksi peittoa, mutta mulla ei ollut yhtään. Kiva keskellä yötä siirrellä miestä ja repiä peittoa. Tosin aika huonolla menestyksellä taistelin peittoa vastaan. Tyydyin sitten vain johonkin pieneen kulmaan, etten ihan palellu.

Meidän pitäisi mennä tänään mun porukoille vaihtamaan autoon renkaat. Kukaan ei ole aikaisemmin jaksanut niitä vaihtaa. Mä en ihan periaatteessa niitä vaihda. Mä teen kotona melkein kaiken, niin autoon mä en koske. Siinä menee mun raja. Pihatyöt ja auto kuuluvat miehelle. Meillä oli eilen taloyhtiössä talkoot. Siis miks ihmeessä kerrostalossa järjestetään talkoita ja vielä pihatalkoita. Eikö ihmiset muuta kerrostaloon siksi,ettei tarvitse tehdä pihalla mitään?? No käytiin me siellä pyörähtämässä. Mä sain nukuttaa samalla poikia, niin sain hyvän syyn olla haravoimatta.

Ei uskoisi,että olen koko lapsuuteni asunut omakotitalossa, koska inhoan kaikkia ulkotöitä. En kertakaikkiaan voi sietää haravoimista, kitkemistä tai muutakaan mullassa pyörimistä. Voin mä parvekkeelle kukkia laittaa, mutta that`s it!

Mulla on ihan orpo-olo, kun kaikki muut nukkuvat. Mäkin tahtoisin nukkua. Alan myös olla varma siitä,että meidän O:lla on jokin sisäänrakennettu ominaisuus mun läheisyydestä. Illalla makoilin sohvalla katsomassa sitä *****jääkiekkoa, eikä lapsesta kuulunut inahdustakaan. Heti, kun pääsin sänkyyn niin alkoi kitinä. Onneksi se loppui lyhyeen,eikä tarvinnut montaa hetkeä roikkua pinnasängyn laidalla paijaamassa. Tätä en laskenut yöheräämiseksi, koska ei ollut vielä yö, kun en ollut nukahtanut.

Eikai se auta,kun käydä taas pyykkien kimppuun. Pyykeistä tulikin mieleen, että tilasin siivouskutsuilta pyykinpesuainetta, jolla voi kuulemma pestä 100 koneellista. Nyt mulla on se mitta, jolla jauhetta laitetaan ja mulla on myös kynä, jolla merkkaan paketin reunaan tukkimiehen pöytäkirjalla pesukerrat. Mä haluan tietää,että tuleeko siitä oikeasti muka 100 pesua. En usko, ennen kuin näen ja todistan tämän asian.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuva susta profiilissa.

    Toivotaan, että unikoulu alkaisi olla tässä. Mutta älä pelästy jos joskus tulee takapakkia. Ne ovat vain hetkellisiä ja sitten hyvät yöt taas jatkuvat!

    VastaaPoista
  2. Kiitti :) Mä olen myös kuullut, että takapakkia voi tulla. Ainakin silloin, jos tulee hampaita tai on muuten kipeä. Mutta toivotaan, ettei ainakaan samanlaiseen tilanteeseen palata kovin kauaksi aikaa kuin mitä ennen oli.

    VastaaPoista