keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappua!

Jaaha, sen kerran, kun olisin laittanut tänne kuvia niin tämä aparaatti ei anna mun lisätä niitä. Pitää kokeilla illalla uudestaan.

Meidän vapun vietto on sujunut rauhallisesti. Olimme eilen E:n kummilla grillailemassa. Oli ihana herkutella herkkusienillä, kanalla ja juustoilla. Nam. Kyllä olokin oli sen mukainen illalla, että on tullut syötyä normaalia enemmän.

Tämä aamu ei poikennut mitenkään normaalista. Taas herättiin 7.30, aamupuuro ja nukkumaan. Ei se näköjään lapsiperheessä vaikuta, onko vappu vai normi keskiviikko. Pyykkikone pyörii ja puhtaat pyykit odottavat viikkausta. Tämän kahvihetken suon taas itselleni ennen kuin aloitan toimimisen.

Poikien herättyä menemme käymään mun vanhemmilla. Sielläkin on tarjolla grilliruokaa. Huoh, ehkä sitä muutama herkkusieni vielä mahtuu. Huomenna pitää taas palata normaaliin ruokailuun, ettei tule ihan lipsuttua. Nyt on ruokailu ja painonpudotus niin hyvällä mallilla, että ei ole vara pilata sitä.


Me olemme miehen kanssa suunnitelleet, että tehtäisiin jotain kivaa jossain vaiheessa. Pohdittiin, että jos lähtisimme viikon päästä Helsinkiin katsomaan jääkiekkoa. Mulle kelpaa mikä tahansa peli, koska se jääkiekko ei ole kovin lähellä mun sydäntä. Mutta olisihan se ihan kivaa vaihtelua arkeen. Aina täytyy vain sopia poikien hoito, että miten se onnistuu. Onneksi mun vanhemmat ottavat pojat mielellää, jos on tarvetta. Onhan se tärkeää, että mekin saadaan edes joskus kaksinkeskistä aikaa. Jos olemme kahdestaan kotona, niin silti tulee tehtyä kaikkia kotitöitä. Se ei ole sama kuin, että lähtee kokonaan pois tavallisista ympyröistä.

Otin maanantaina yhteyttä paikalliseen tahoon, joka järjestää unikouluja. Mulla on perjantaina sinne "soittoaika". Ilmeisesti käydään läpi meidän iltarutiineja sun muuta. Olen kokeillut pitää rutiinit täysin säännöllisenä ja rikkoa niitä. Kummallakaan ei ollut mitään vaikutusta. Sillä ei ole vaikutusta, että olemmeko koko päivän kotona vai liikenteessä.Kaikista parhaiten se lapsi nukkuu mun vieressä. Mutta mä en halua, että se tottuu olemaan aina mun vieressä. Mun mielestä sänky on mun ja miehen paikka. Lapset saavat tulla sinne silloin, kun annetaan lupa. Jokainen nukkuu omassa sängyssä, ellei toisin mainita.

Mun ystävä avasi mun silmiä nukkumisen suhteen. Jotenkin olin jo pitänyt normaalina sitä, että lapsi riehuu kaiket yöt. Eihän se millään lailla ole normaalia. Mä niin toivon, että me saataisiin sieltä apua. Ja eniten mua säälittää meidän E. Se raukka saattaa öisin pelästyä, kun toinen aloittaa karjumisen. Ehkä tähän jotain helpotusta on luvassa. Hope so!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti