perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen viikkoa

Nyt tämä viikko on jo voiton puolella. Uskallan hengittää taas vapaasti. Mies tulee parin tunnin päästä kotiin pelastamaan mut. Mä niin odotan, että saan miehen kotiin ja saan apua tämän sirkuksen pyörittämiseen. Saan edes pari päivää vain olla ajattelematta sen enempää mitään. Ja ennen kaikkea, mulla ei ole koko vastuuta pojista. Saan keskittyä mahdollisesti jopa johonkin asiaan. Olen tällä viikolla huomannut, että ajatus ei oikein ehdi kulkea mukana. Esimerkiksi tänään laitoin hameen päälle, koska olin menossa rannalle poikien kanssa. Ajattelin käydä vielä nopsaa vessassa ennen lähtöä. Vessassa mietin, että mitäköhän mulla on ollut päällä, kun ei ole enää kuin biksujen alaosa mukana. Katselin lattialle, että ei täällä mitään housuja ole. Muistelin, että kyllä mulla jotain muutakin oli päällä vessaan mennessä. Hame oli nostettu ylös ja oli siis vatsani päällä rullalla. En yhtään ihmettele, vaikka olisin vetässyt samaan settiin vielä housut päälle ja hame olisi ollut alla. Alkoi ihan jopa naurattamaan. Näköjään ihminen voi hävittää vaatteen, joka on päällä.

Mulla oli vakaa ajatus, että olisin jopa vähän panostanut miehen kotiin tuloon. Mietin,että laitan jotain kivaa päälle ja teen hyvää ruokaa. Kello on 21.15, mulla on taas ihan hakattu olo. Pojat nukkuvat ja kämppä on sentään kunnossa. Nyt pitäisi sitten miettiä jotain kaunista itselle ja hyvää syötävää. Kurkkasin jääkaappiin ja siellä oli valon lisäksi ketsuppia, raejuustoa ja pari päivällä tehtyä jauhelihapihviä. Eli se siitä, ruoalla ei ainakaan miestä hemmotella. Pitänee siis keksiä jotain muuta. Tosin mulla tulee olemaan haaste olla hereillä 23 asti. Harkitsin jo, että menen parvekkeelle viileeseen ilmaan istumaan, jos se edes vähän piristäisi mua. Tai sitte mä korkkaan yhden siiderin. Sillä voi olla kyllä vieläkin enemmän väsyttävä vaikutus.

Mietin tuossa päivällä, että nykyään mä olen vain äiti, vaimo ja nainen. Juuri tuossa järjestyksessä. Ensin pitää aina huolehtia pojista, koska ne ovat mun rakkaimmat. Seuraavaksi pitää pitää huolta miehen hyvinvoinnnista ja viihtyvyydestä. Viimeisenä tulee nainen. Milloin viimeksi mä olen käynyt esim. parturissa? Äkkiseltään laskettuna, viime joulukuussa. Siitä on jo puoli vuotta. Uusia meikkejä olen ostanut melkein yhtä kauan aikaa sitten. Ainut panostus itseeni on jumppa. Mutta joskus tuntuu,ettei se aina riitä. Mä haluan jotain hemmottelua, jotain naisellista. Haluaisin joskus tuntea itseni kauniiksi. Tänään mun kimpussa on kiipeilty, mun farkuista löytyi samaa puuroa kuin mun tukasta. Mua on purtu ja mun on annettu vaihtaa kakkavaippa 5 kertaa. Missä on kaikki naisellisuus tästä arjesta? Onko se menetetty ihan kokonaan lasten myötä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti