sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Mökkeily

Siis mihin tämä maailma on menossa??? Me olimme viikonloppuna päivän mökillä. Päivässähän ehtii jo touhuta vaikka mitä, joten mä katsoin paremmaksi,että ajetaan yöksi kaupunkiin. Päivän aikana vierailin kahdella eri mökillä. Siis voi tsiisus! Niissä molemmissa oli taulutelkkarit, keittiö viimisen päälle samoin kuin sauna. Missä on se kaikki alkeellisuus? Eihän nuo ole enään mökkejä, nuo ovat lomakoteja. Ainut mitä perinteistä oli,niin juopuneet ihmiset ja hyttyset. Niistä paikan tunnisti vielä mökeiksi.

Taas voi vetää kortin, että silloin kun minä olin lapsi niin....ei muuten ollut veneessä telkkaria. Lamppuja sai polttaa illalla max. vartin,etteivät akut lopu. Ei puhettakaan, että telkkari olisi ollut mukana saatika mitään muutakaan viihdykettä. Mulla oli iso mankka, joka söi sairaasti paristoja, sekä kasa ristikkolehtiä. Mankan sai mukaan pari kertaa kesässä. Isä ei varmaan halunnut mankkaa useammin mukaan, koska vesiraja varmaan upposi parilla sentillä, kun sen nosti kyyttiin. Niillä viihdykkeillä oli pärjättävä. Lopusta viihtymisestä piti huolen vilkas mielikuvitus. Myöhemmin joku tajusi ostaa Uno kortit. Ne olivat monen illan pelastus ja ehkä päivänkin Jotenkin mä järkytyin, miten nykytekniikka passivoittaa ihmisiä. Kiva mennä mökille tuijottamaan telkkaria. Paljon siistimpää olisi kuunnella radiota, polttaa  takassa tulta ja pelata korttia porukalla. Kyllä sitä telkkaria voi katsoa kotonakin. Tai roikkua netissä. Ei ollut nimittäin yksi tai kaksi läppäriä/tablettia jota mä näin.

Ainiin, mun matkan saavutus on saavutettu. Mä näin poroja. Oli nimittäin aika eksoottista, mulle. Muille se oli ihan normijuttu, eikä kukaan jaksanut innostua asiasta. Mä myös sain mökkimatkalta mukaan kelopuuta. Mulla on mahtava visio miten teen niistä puista hienot naulakot vessaan ja keittiöön. Joo, kuvittelen vain. Varmaan ne vielä joulunakin makaa jossain parvekkeen nurkassa. Homma on jo kuitenkin aloitettu. Materiaalista osa on hankittu. Enää puuttuvat, koukut, ripustimet ja jonkinlaiset nimikointi välineet. Ehkä tästä tulee sellainen ikuisuusprojekti.

Meidän piti olla mökkireissulla yötä, mutta sitten se mieli muuttui. Ilma oli aika huono ja mä en kokenut hyväksi ajatukseksi sitä, että pojat huutavat jossain keskellä ei mitään. Mä olen niin mukavuuden haluinen, etten halua yöllä rauhoitella poikia missään hyttysten keskellä. Ja se ulkovessa.....

Mähän olen jo aiemminkin kertonut mun tyhmyydestä. Lähinnä siitä,että mä en ole oikeesti tiennyt, että järvessä voi olla saaria. Puolustukseksi täytyy sanoa, että mähän olen kasvanut ja elänyt meren rannalla. Kuulemma kerran olen ollut lapsena järvellä veneellä ja pari kertaa uinut jossain lammessa.
Eilen käytiin miehen ja parin sukulaisen kanssa veneilemässä järvessä, jossa oli saaria. Kierrettiin jopa yksi saari, jotta mä sain todisteen tähän asiaan. Paikkana oli siis Pudasjärvi, siis se järvi ihan konkreettisesti, ei se kylä vai mikä kaupunki/kunta se nyt ikinä onkaan. Oli se aikamoinen kultturishokki olla järvellä veneilemässä. Missä on se kaikki suolaisuus on? Vettä roiskui kasvoille, mutta ei se haissut levälle ja kaloille. Tunsin itseni huijatuksi. Ei veneilyn tältä pidä tuntua. Samoin hassua oli se, että miten lähellä rannat koko ajan ovat. Mutta kivaa oli kuitenkin veneillä ja nauttia kerrankin moottoriveneessä vauhdin hurmasta. Miehen kanssa jo hieman puhuttiin, että josko meidänkin pienellä perheyhteisöllä olisi ensi kesänä oma vene. Se jää nähtäväksi....

2 kommenttia:

  1. Mun vanhemmat oli mun tädin mökillä käyneet ja siellä oli ollu niiden jälkikasvua ja niiden lapsi ja tuttujen lapsia. Kolme lasta, kolme padia, joiden kanssa juoksivat pihalla... Ihan pimeetä touhua ;) Ei tarvii miettiä miksi lapset ei osaa enää leikkiä, saati tehdä hiekkakakkua! Kyllä mökillä saa olla mukavuudet, muuten en välitä mennä sinne ;)) Ja lautapelit yms. on ihan huippujuttu mökillä ja reissussa, ei tuu katottuu sitä telkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jo ajattelin olevani äärimmäisen niuho, mutta onneksi en ole ainut :)

      Poista