keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Voihan viherkasvi!

Siis apua, musta tuntuu,että mun pää räjähtää. Mua vain väsyttää koko ajan. Mä hukkaan ja unohtelen asioita. Musta iltaisin tuntuu,että joudun ponnistelemaan muistin kanssa, että mitä mä olen päivällä tehnyt. Onko tämä enää kovin normaalia? Äsken soitin mun ystävälle ja melkein unohdin,että miksi mä oikeastaan soitin sille. Samoin kävi, kun kerroin tämän viikon tapahtumista. Ei mitään käsitystä, että mitä on tapahtunut milloinkin. Tuntuu,että mä vain suoriuidun näistä päivistä muistamatta niistä yhtään mitään.

Pitäisi jaksaa pohtia, että millä ja milloin me mennään pohjoiseen. Mä voin ajatella asiaa, mutta en osallistu matkohen varaamiseen sen suuremmin. Mua ei jaksa nyt kiinnostaa. Eikä mulla riitä aivokapasiteetti sellaiseen.

Mulla on nyt luxushetki, koska olen IHAN yksin kotona. Tosin tässä on se miinuspuoli, että mun pitäisi tällä ajalla saada siivottua. Pojat ovat pari tuntia mun vanhemmilla, että mä saan rauhassa siivota. Pojista on nimittäin tullut mun pieniä apureita. O varsinkin on turhan innokas tyhjentämään ja täyttämään tiskikonetta. Imurin kimpussa on molemmat lapset ja yritä siinä sitten vetää sitä perässä, kun molemmat roikkuvat johdoissa ja letkuissa. Mistä ihmeestä mä nyt revin jotain inspiraatiota siivoamiseen. Mä en ole pakkosiivooja. Siivoamisen pitää tapahtua fiiliksellä, nyt mulla ei ole sitä fiilistä.

Mä en oikein jaksa tajuta, tätä mun tilannetta vieläkään. Jotenkin mulle on vasta tällä viikolla iskenyt tajuntaan se, että mä olen yksin seuraavat puolivuotta poikien kanssa. Ehkä mua siksi onkin väsyttänyt, kun joku stressi on purkautunut. Mietin vain koko ajan meidän selviytymistä ja omaa jaksamista. Nyt kun molemmat liikuvat niin homma on muuttunut melko haasteelliseksi. Noin 50 kertaa päivässä saa olla kieltämässä tai nostamassa jompaa kumpaa tai molempia pois pahan teosta.

Tänään kävin muuten mun mummon kanssa torilla. Virhe! Siis voi luoja noita ihmisiä. Mä sain valehtelematta kymmenelle ihmiselle kertoa, joo-o, kyllä ne on kaksoset. Mikä ihmisiä vaivaa, ei kaksoset oikeesti ole mikään kovin ihmeellinen asia. Tuntuu,että pojat olisivat tämän tuppukylän ainoat kaksoset. Mutta todistetusti ei todellakaan ole.

Nyt iski inspiraatio ja mä lähden siivoamaan. Siirrän samalla huonekalujen paikkaa. Ehkä nuo kasvitkin voisi kastella. Viherkasviparat ovat ihan kärsineet. Hups, miten taas on päässyt näin käymään?

1 kommentti:

  1. Jotenkin tuntuu että tuota väsymystä on useammalla ilmassa. Täällä myös. Tänään kun kirjoittelin blogiin meidän loman tapahtumia, niin valokuvista piti katsoa että koska ollaan tehty mitäkin. Ja kyse oli vain viime lauantaista lähtien olleista tapahtumista. Haastavin päivä oli EILINEN.

    JAKSAMISTA!

    VastaaPoista