tiistai 25. kesäkuuta 2013

Voitko,voitko ja voitko

Tänään musta on tuntunut,että aika on pysähtynyt. Tämä päivä on ollut ihan suhteettoman pitkä. Mä olen ehtinyt käydä kaupungilla poikien ja niiden serkkutytön kanssa, odottaa muita kämpille ja tuijottaa kelloa. Miksi ihmeessä joinakin päivinä aika ei vain voi mennä eteen päin reippaasti. Jotenkin kaikki on tuntunut ihan huippu raskaalta. En jaksaisi mitään. Tilannetta ei yhtään helpota se, että molemmat lapset roikkuvat koko ajan mun kimpussa ja isommat aloittavat melkein jokaisen lauseen sanalla, voitko?

Nyt päivä alkaa olemaan jo voiton puolella. Ai mistä sitä tietää, että on ilta? No siitä,että mulla on ihan hillitön nälkä. Mä olen unohtanut kokonaan syödä. Pitää kohta vissiin rakentaa itselle jotain syömistä.
Toinen mistä tietää, että lapset ovat olleet raskaita on se, että mä suostuin tänään vapaaehtoisesti tiskaamaan. Tiskaus on kotitöistä se, josta mä vähiten pidän ja mä tein sen äsken ihan vapaaehtoisesti, jopa kysyin,että voinko tiskata. Sain hetken olla kädet vedessä omissa oloissani. Tosin sillä aikaa molemmat pojat yrittivät syödä kissanruokaa sekä seikkailla muutenkin keittiössä.

Meidän E paralla on nenä ihan räkänen. Muutenkin se on ollut vähän limaisen oloinen. Mä uskon,että se on ehkä vilustuttanut itsensä siellä mökillä tai sitten ne hampaat kiusaavat sitä ihan urakalla.

Huomenna mulla on palkkapäivä ja mä lähden niin shoppailemaan. Saatan jopa käydä terassilla sidukalla. Ihan vain sen takia, koska seuraavat kolme viikkoa mä joudun olemaan poikien kanssa ihan keskenään kotona ilman ketään hoitajaa. Mun kaikki hoitajat ovat kesälomareissulla, eikä auttamassa mua. Miten mä kestän? Voin siis hyvällä omallatunnolla viettää omaa-aikaa shoppaillen ja muuten hengaillen.

Nyt se sana tuli taas. VOITKO???? E:kin huutelee vielä sängyssä. Ei se auta, kun palata takaisin todellisuuteen. Huoh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti