maanantai 3. kesäkuuta 2013

Yksin

Apua, miten mä osaan olla yksin? Ennen nautin siitä, kun sain olla yksin. Nyt mulla on todella tyhjä olo, kun mies on poissa. Onneksi mulla on pojat. Nekin tosin nukkuvat. Miten mä voin olla ottamatta niitä mun viereen yöllä, kun haluan nukkua jonkun vieressä? Mä varmaan niin pilaan meidän unikoulun tulokset, kun sorrun ottamaan pojat kainaloon, jos ne yöllä huutelevat.

Eilen tosiaan vein miehen juna-asemalle. Sen kunniaksi mä sain ihan maailman kammottavimman migreenikohtauksen. Pakko oli mennä porukoille yöksi,ei tullut elämästä muuten mitään. Mitä mä olisin sitten tehnyt, jos porukoita ei olisi ollut? Tällaista tilannetta mä koko ajan pelkäsin ja heti se tuli, kun miehen lähdöstä oli kulunut muutama tunti. Olisin ollut ihan pulassa, jos mun olisi pitänyt hoitaa pojat yksin.

Tänään me ollaan vietetty aktiivinen päivä. Mun entinen hoitolapsi oli viettämässä meidän kanssa aikaa. Käytiin kirpparilla ja ruokakaupassa. Mä olen kaksi kertaa uittanut poikia parvekkeella, kun on ollut niin lämmin päivä. Ensimmäisellä kerralla kannoin vettä neljä pesuvadillista altaaseen ja pojat ehtivät olla altaassa noin 10min ,kun E kakki veteen. Ei muuta kuin molemmat pojat pesulle ja allas tyhjäksi ja sekin pesulle. Illalla kannoin vielä uudet vedet altaaseen,että pojat pääsivät uimaan. Miten mäkin jaksan tehdä niiden eteen kaiken? Ihan hullua raahata vettä vati tolkulla parvekkeen ja kylppärin välillä. Mä vain rakastan niitä palleroita niin paljon,että olen valmis raahaamaan vettä, ettei toisilla ole tukalan kuuma. On se rankkaa olla äiti ja valmis tehdä mitä tahansa lastensa eteen.

O osoitti mulle tänään rakkautta. Se puri mua. Nyt mulla on reidessä kaksi pientä hampaan jälkeä. O myös roikkuu mun jalassa koko ajan. Jotenkin ajoittain ahdistaa, kun nilkassa on 10kg ylimääräistä painoa.
Huomiseksi aamuksi varasin jumpan ja vien pojat siksi aikaa lapsiparkkiin. Jumpan jälkeen ajattelin mennä mun porukoiden pihalle ottamaan aurinkoa ja nukuttamaan pojat päiväunille. Sielläkin on kuulemma allas, että päästään uimaan jossain vaiheessa.

Nyt, kun kello on melkein 21, niin eiköhän mun tän päivän työrupeama ole tehty. Taidan heittäytyä sohvalle tuijottamaan telkkaria ja toivon, että nukahtaisin ajoissa. Pojatkin voisivat nukkua yön ihmisten lailla.

Ainiin, mulla on muuten ihan kamala ikävä sitä miestä, jota mä olen täällä blogissakin niin monta kertaa haukkunut. Ei meidän pieni perhe ole kokonainen, kun hän puuttuu.

3 kommenttia:

  1. Ajattele, sulla riittää 4 vadillista. Meidän aikaisemmat altaat ovat vaatineet toista kymmentä ellei enemmän. Ja nyt menin ostamaan sellaisen minne mahtuu aikuinen. Ehkä mä käyn ostamassa letkun ja jonkun suukappaleen, että saan kiinni keittiön lavuaariin. :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuonne enemmänkin mahtuisi,mutta mä en viitsi kantaa :) Tuntuu,että se pieni määrä vettä riittää pojille varsin mainiosti, saavat siinä läiskytellä :)

    VastaaPoista
  3. Mun on pitänyt monesti laittaa (vai olenkohan jo laittanut), että tuo sun kuva on ihana. :)

    VastaaPoista