maanantai 22. heinäkuuta 2013

22.7.2013

Lämpötila ulkona mittarin mukaan on 14.3 astetta, vettä sataa ja on kova tuuli. Siis voiko oikeasti olla mahdollista, että heinäkuussa on näin surkeat säät? Mä istun sisällä villasukat jalassa ja poltan kynttilöitä. Pojat nukkuvat parvekkeella päiväunia.

Mä en kestä, että kesällä pitää olla näin kylmä. Kamala shokki, kun Ruotsissa oli viikko sitten 25astetta lämmintä ja täällä kymmenen astetta vähemmän. Mä inhoan tätä. On näissä sateisissa päivissä toki jotain positiivista. Mä olen saanut siivottua makuuhuoneen kaappeja. Tosin siivoaminen oli hieman hankalaa, kun pojat auttoivat mua niin tehokkaasti. Lähinnä vain kaadettiin pyykinkuivaustelinettä ja reivittiin vaatteita alas kaapeista. Mutta nyt ne on siivottu. Päätin olla paska mutsi, enkä vie poikia tuonne sateeseen ja tuuleen ulos. Eihän tuolla jaksa hullukaan seisoa hiekkalaatikon tai kiikun vieressä tuossa kelissä. Olen niin mukavuuden haluinen, että tämä päivä me vietetään tiiviisti sisällä. Paitsi,että mä pääsen parin tunnin päästä jumpalle. Ihanaa!

Mä olen nyt laittanut loputkin poikien pieneksi jääneet vaatteet pois. Mä en jaksa katsella niitä enää, enkä myöskään koe tarvetta säilyttää niitä. Muutenkin meillä on  pienet tilat niin ala nyt sitten säästämään kaiken maailman sukkahousuja. Pari ihaninta vaatetta säästin ja that´s it.

Mulle iski yöllä stressi. Mä tajusin,että kohta on pojilla 1v synttärit. Eihän siinä mitään, mutta jonkun pitäisi myös järjestää ne juhlat. Voin tunnustaa, että mä olen maailman huonoin leipoja. En tiedä, että miten mä selviän kaikkien tarjottavien tekemisestä. Olisko liian noloa pyytää mun äitiä tekemään kakku? En halua edes kuvitella, että mitä siitä tulee, jos pitää alkaa leipomaan kakkua. Leivoin kerran kauralastuja, ne levisi koko pellilliseksi kaurataikinaa, suklaamuffinsseja olisi saanut hakata seinään, eikä niille silti olisi tapahtunut mitään, niistä tuli vähän kovia. Ja nekin muffinssit oli tehty valmiista jauheseoksesta, lisää vain vesi tyylillä. Mokkapaloistakin tuli melko erikoisia. Pellillisestä syötiin ehkä kaksi palaa.

Ainut mitä mä voin leipoa on kinkkurullat. Niitä mä osaan tehdä. Jos vaikka muuna tarjoiluna olisi Jaffa keksejä ja jätskiä. Ei, mä en mene siitä mistä aita on matalin vaan siitä, josta aita on jo kaatunut.

Nyt käyn laittamassa päiväkahvin tippumaan ja jään jännityksellä odottamaan, että milloin se Englannin uusi kuninkaallinen suvaitsee syntyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti