keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ikea

Tulipa taas tänään käytyä poikien ja lastenvahdin kanssa Ikeassa. Ja taas sieltä löytyi vaikka ja mitä kivaa. Tosin meillä oli rajalliset tilat kuljetuksessa niin siksi suurimmat kivat jäivät kauppaan. Surullista. Poikettiin me matkalla myös Jumboon, sielläkin oli kaikkea nättiä pojille. Pakko oli toppuutella itseäni, etten osta niille kaikkea tarpeetonta. Voi olla, että ne pärjää myös ilman mokkasiineja. Mutta, kun ne oli niin valloittavat.

Mun tietokone vetelee vissiin viimeisiä. Mä en enää tajua tämän sielunelämää. Joskus tässä toimii kirjaimet ja joskus ei.Taas on tilanne se, että pari kirjainta ja kysymysmerkki lakkasi toimimasta. Mä koetan kuitenkin pärjätä ilman niitä. Eiköhän ne kohta taas ala toimimaa. Koettakaa kestää.

Pojat olivat tänään tosi kiltisti reissussa. Musta on niin ihana liikkua niiden kanssa, koska useimmiten ne käyttäytyvät ihmisten lailla. Ja jollain tavalla musta myös tuntuu, että ne tykkäävät olla liikenteessä. Koko ajan on jotain katseltavaa ja seurattavaa.

Mä olen iltaisin muuttanut aikaisin jo makkariin. Mä olen taas löytänyt sisäisen rauhan itsessäni ja tykkään makoilla iltaisin sängyssä ja pohtia syntyjä syviä. Tosin liika pohtiminen aiheuttaa aina lisää pohdittavaa ja näin oravanpyörä on taas valmis. En tiedä, että mistä tällainen olo on tullut. Jotenkin mulla on todella voimaantuntunut olo. Ehkä mä olen vihdoinkin tajunnut....jotain. En tiedä, että mitä. Mä jaksan tosi paljon nauttia pojista ja naureskella sekä leikkiä niiden kanssa. Tänään iltapuurolla me kolme saatiin hullu naurukohtaus. Mua alkoi naurattamaan toisen syöminen, niin lopulta me naurettiin kaikki. Kukaan ei varmaan tajunnut, että mille kukakin nauraa.

Mun äiti pyysi huomenna pojat sinne illaksi hoitoon. Mulla on kamala kriisi antaa ne sinne. En mä halua olla niistä erossa. Kukaan muu paitsi mä ja lastenoitaja ei osaa hoitaa mun lapsia. Mikä mulla on, kun olen yhtäkkiä niin kiintynyt mun lapsiin? Onko tämä kerrankin joku äitiyden vaihe?

Äsken juttelin miehen kanssa puhelimessa ja keskustelu ajautui tilanteeseen, jossa pohdittiin,että josko mä menisin töihin ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia. Mun vastaus asiaan oli, että lapset pitää sitten laittaa tarhaan. Kamala, mä loukkasin toista ilmoittamalla sille, että mä ennemmin laitan lapset tarhaan kuin annan isän hoitaa niitä. Hitto mä olen hirveä. Yritä nyt siinä enää selittää, että mitä mä oikeasti tarkoitin, kun et itsekkään tiedä, että mitä just tapahtui. Ja näin kriisi oli taas valmis.

3 kommenttia:

  1. Mikä lastenhoitaja? Koti pysyy siistimpänä kun lapset hoidossa vs. mies kotona ;)

    VastaaPoista
  2. Oton kummin tyttöystävä on ollut auttamassa mua muutamana päivänä viikossa. Aivan korvaamaton apu, kun molemmat lapset roikkuvat mun kimpussa koko ajan. Saan joskus mennä edes yksin vessaan :)
    Juuri tuo kodin siisteys mua eniten riepookin, jos mies jäisi kotiin :D Ties mikä kaaos täällä aina päivän päätteeksi odottaisi.

    VastaaPoista
  3. Mie en kestäisi sitä kaaosta, mikä aivan varmana olisi ;) Kiva juttu, että saat apuja!

    VastaaPoista