perjantai 5. heinäkuuta 2013

Shoppailua

Aamusta heitettiin poikien ja E:n kummin kanssa shoppailureissu. Taas tarttui kaikkea kivaa mukaan. Lähinnä pojat saivat uusia vaatteita. Lindexiltä löytyi tosi kivoja t-paitabodyja sekä molemmille shortsit. Shortseja mä olen etsinyt monesta paikasta, mutten ole löytänyt kivoja. Nyt molemmilla on samanlaiset siniset farkkumaiset shortsit. Kelpaa käydä leikkikentällä kiikkumassa uusilla housuilla. Mä löysin itselleni täydennystä meikkivarastoon. Alkaa taas naisellisuus löytymään, kun meikit ja korut kiinnostavat. Glitterissä oli koruja -75%, ihan kohtuullinen alennus. Pakko oli muutama koru ostaa tuohon jo täysinäiseen korunaulaan.

Eilen jo pääsin kehumasta, että miten päivät menevät nopeasti. Meneehän ne nopeasti, jos jaksaa olla koko ajan liikenteessä. Kauppareissun jälkeen ollaan oltu ihan vain kotosalla. Luoja, että tämä iltapäivä ja ilta on ollut pitkä. Me ollaaan syöty, uitu, siivoiltu, pesty pyykkiä ja tehty miehelle iltapalaksi pizzaa. Äsken sain pojat nukkumaan ja olisin itsekin ihan valmis menemään sohvalle tuijottamaan telkkaria. Ehkä tiskikone malttaa odottaa tyhjennystä aamuun asti.

Aiemmin kerroin, että meidän piti mennä poikien kanssa Viroon mun vanhempien veneelle. Tänään äiti soitti, että veneestä on joku talvella korjattu osa rikki. Niiden pitää jättää loma kesken ja tulla Suomeen. Voin vain kuvitella, että miten paljon niitä ärsyttää. Ja rakkaat vanhempani tuntien, osaan kuvitella millaista palautetta veneen korjannut henkilö tulee samaan. Mua pelottaisi olla ko. henkilö. Toisaalta mä ymmärrän ihan täysin, että hermo menee, jos joku menee rikki heti, kun se on vasta korjattu. Äiti tosin lohduttautui ajatuksella, että nyt me tehdään toisenlainen reissu porukalla. Onhan niillä vielä kolme viikkoa lomaa, niin meillä on hyvää aikaa tehdä kesälomaretki yhdessä.

Mua alkoi äsken ärsyttämään, kun tein pizzaa. Mä mietin,että miks mä olen aina niin kiltti ja ajattelen toisen parasta. Mä voisin lyödä vaikka mitä vetoa, että mä en saisi koskaan mitään valmista iltapalaa, vaikka tulisin vuoden reissulta kotiin. Miksi mä siis vaivaudun tekemään toiselle jotain, jos en itse koskaan saa mitään vastinetta? Tai lähinnä, että miks mua ei koskaan ajatella? Olenkohan mä oikeasti ihan itsestäänselvyys? Pitääpä ruveta miettimään.

1 kommentti:

  1. Äidit taitaa olla sellainen itsestäänselvyys ;) Mie sain tänään suklaalevyn, mutta se olikin ihme! En oo koskaan ollu pois niin että mies ois tarvinnut tehdä erikoisempaa evästä mulle... Toivottavasti teidän kesälomareissusta tulee kiva, vaikka ette pääsekään Viroon!

    VastaaPoista