keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Siis ai, että

Ai, että mua taas alkoi tänään kiristämään päästä. "Miten sä muka voit pärjätä yksin kahden pienen lapsen kanssa?" "Jos mä olisin sä, niin kyllä mä olisin jo muuttanut miehen mukana Kokkolaan" " Ei ole kyllä kiva, että joudut olemaan yksin lasten kanssa." Oliskohan se ihan mun ja mun miehen välinen asia, että miten me asumisjärjestely ja lastenhoito jaetaan. Ja miksi helsvetissä mä en pärjäisi mun omien lasteni kanssa? Mikä tekee kaksosista niin ihmeelliset, ettei niiden kanssa voi pärjätä yksin?

Mä jouduin huomiseksi pyytämään pariksi tunniksi lastenhoitoapua mun mummilta. Ihan kiusallani pesin tänään lattiat, korjasin kaikki puhtaat pyykit ja siivosin kaiken muunkin. Eipähän ainakaan pääse sanomaan, etten mä pärjää. Mua alkaa niin kiehuttamaan ihmisten asenne. Pakko myöntää, että mä olen kuin olenkin tällä hetkellä ihan onnellinen meidän tilanteeseen. Vaikka pojat ovat välillä hirviömonstereita niin silti meillä on hetkiä, joita en vaihtaisi mihinkään. Ja aivan varmasti myös yhden lapsen äidillä tulee tilanteita, jolloin tuntuu,että pakka kaatuu hetkenä minä hyvänsä. Tulee mullakin joskus tunne, että mä en kerta kaikkiaan selviä tästä elämästä. Silloin pitää vain hengittää syvään ja kuulla tai nähdä lasten onnellinen nauru. Mä en halua näyttää lapsille, että mä olisin väsynyt tai "kyllästynyt" niiden nukuttamiseen, syöttämiseen tai vaipan vaihtoon.

Eikä se ihmisten päivittely muuta tilannetta mihinkään. Jos siltä tuntuu, niin apua voi tarjota. Mä myös pyydän apua jos sitä tarvitsen. Raivostuttavaa, että ihmiset päivittelevät asioita, joille ei mahda mitään. Tulipahan taas purettua negatiivisia ajatuksia.

Tänään me oltiin aamusta poikien kanssa ja isomummon kanssa torilla. Oli ihana auringonpaiste ja mehukkaita tuoksuja. Ihana tuoksu lähti vihannes,-mansikka- ja possukojulta. Pitäisi useammin käydä torilla.
Isomummo nautti, kun sai viettää meidän kanssa aikaa. Torin jälkeen keitettiin uusia perunoita ja syötiin kalalounas. Oli muuten aika NAM!

Oliskohan tämä päivä kohta paketissa? Vielä nopsaa suihkuun ja sitten saa heittäytyä sängylle. Mä olen monena iltana katsellut Pasilaa dvd:ltä. Ai, että se on hauska. Onkohan mulla jotenkin kiero huumorintaju?

 Ainiin, meidän poikien uusi lempibiisi on Stigin viheltelen. Mieletön rummutus alkaa syöttötuolissa, kun kuunnellaan ko. biisiä syödessä. Outoja lapsia. Lastenlaulut on munkin mielestä ihan so last season.


2 kommenttia:

  1. Hienosti pärjäät ja ole ylpeä siitä! Äidit on ykkösiä ja muiden sanomiset voi jäädä omaan arvoonsa. Ei se aina helppoa ole, kun pitää jakaantua joka suuntaan ja olla länsä ja tehdäsatamiljoonaa asiaa, mutta kun on esim. siivonnut jne. voi oll ylpeä itsestään ja ajatella, että lälläslää ihmettelijät ;))

    VastaaPoista
  2. Mulla on niin lälläslääperiaate :) Ja mitäpä me äidit ei jaksettaisi :)

    VastaaPoista