torstai 29. elokuuta 2013

haukotus

Olin reipas ja jaksoin jopa avata tietokoneen. Monena iltana on pitänyt, mutta en vain yksinkertaisesti ole jaksanut. Mies aloitti työt uudessa firmassa ja kaikki päivät menevät mulla poikien kanssa. Mies on poissa kotoa 6-18, mutta onneksi tulee kuitenkin illaksi aina kotiin. Tosin taas mä olen yksin, kun jääkiekkokausi alkoi...

Tänään kävin päivälenkillä poikien kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa. E:n kummi oli mukana piristämässä meitä. Päätettiin jossain vaiheessa mennä istumaan jonnekkin, jotta saadaan syötettyä pojille lounas. No, valikoiduimme menemään Arnoldsiin, koska se oli helpossa paikassa meidän porukalle. Kysyin kauniisti myyjältä lusikkaa lainaksi. "Joo meillä ei ole kuin noita sekoitustikkuja", no minä yllättyneenä, että eikö edes kertakäyttölusikoita "kyllä pitäisi omat lusikat olla kaikilla mukana". Siinä vaiheessa mä olin valmis vaihtamaan paikkaa, mutta jostain sitten löytyikin "smoothielusikoita", joka ei eronnut kertakäyttöisestä mitenkään. Mua niin risoo, tämä Suomessa oleva asiakaspalvelu. Kaikki on niin vaikeeta ja jos liikut lasten kanssa niin harvaan paikkaan voi sanoa olevansa kovin tervetullut. Saatiin lopulta lounas syötyä, mutta kiusallanikaan en ostanut ko. kuppilasta mitään. Ensin ajattelin maistaa toastia, mutta en viitsinyt, kun ei kerran saa edes minkäänlaista palvelua.

Eilen kävin isomummon ja poikien kanssa torilla. Ensin meidän piti matkustaa poikien kanssa bussilla noin 10km, että päästiin edes koko torille. Voin sanoa, että ei ole kaikkein miellyttävin porukka, kun on mummo kepin kanssa ja mulla on karjavankkurien kokoiset vaunut. Saatiin kuin saatiinkin ostokset ostettua ja mä pääsin kotiinkin menettämättä hermojani.

Samaisella tori matkalla tuli poikettua tuolle meidän kirpparille. Tein taas poille löytöjä. Aivan tavallisia ulkohousuja, kun niitä meillä aina kuluu. Itselleni löysin mustat caprit. Tälläiset perus kotihousut.

Ajattelin jättää koneen nyt jonnekkin näkyvälle paikalle, jotta sen käytön kynnys madaltuu. Saisin useammin kirjoiteltua asioista. Monesti päivässä tulee ajatus, että nytpä kirjotan siitä ja siitä, mutta koneelle päästessäni olen usein niin poikki etten jaksa ajatella mitään.

Ainiin, meidän O on ottanut ekoja askelia. Mä lasken ne askeliksi, kun niitä on yli kolme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti