lauantai 24. elokuuta 2013

Home sweet home

Reissussa on aina kivaa, mutta on ihan mahtia olla taas omassa kodissa. Aina jotenkin reissussa rähjääntyy. Olimme viime yönä vasta kotona ja tämä päivä on mennyt pitkälti tavaroiden purkamisessa ja siivoamisessa. Pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti lennoilla. Mutta on se aika työlästä raahata koko ajan lapsia kainalossa. Oulun lentokentällä oli rattaita ainakin kymmenet, mutta Helsinki-Vantaalla en nähnyt kuin yhdet ja nekin olivat rikki. Niitä rattaita käytiin jopa etsimässä meille eikä niitä löydetty. Pojat istuivat nätisti matkatavarakärryjen korissa.

Mun elämässähän on ollut jo muutaman viikon syksy. Kynttilät ovat palaneet ja villasukat kaivettu kaapista esiin. Näin syksyn tullen mä päätin kunnostautua äitinä ja tein taas pojille tänään ITSE ruokaa. Melkein voisi jo laittaa rastin seinään. Ostin kaupasta bataattia, porkkanoita ja lihaa. Tein bataatti-porkkana-valkosipuli-pippuri-basilika-ruohosipuli-ruokaa. Hieman rakeista sosetta, johon voi laittaa lihaa sekaan.

Kokeilin muuten myös tänään sormiruokailu ruokaohjetta, jonka löysin uusimmasta Vauva lehdestä. Yllättäen se ei onnistunut. Mä en saanut onnistumaan uunijuureksia. Laitoin vuokaan porkkanan palasia, hiukan öljyä ja pippuria. Porkkanat joko näivettyivät tai paloivat. Pitää ehkä kokeilla jonain muuna päivänä uudestaan, josko saisin ne onnistumaan. Oli taas varmasti maailman helpoin ohje ja mä onnistuin sekoilemaan sen kanssa.

Oikeasti mä olen jo nähnyt painajaisia poikien 1v synttäreistä. En niinkään niistä juhlista vaan niistä tarjoiluista. Tuntuu, että kaikki tekevät mielettömiä kakkuluomuksia. Mä joudun varmaan tuottamaan pojille pettymyksen ja tarjota niitä joulutorttuja ja kinkkurullia, etteivät vieraat jää kovin nälkäisiksi. Tai aina on se mahdollisuus, että pyydän äidin apuun...

Meidän piti nyt viikonlopun aikana aloittaa asunnon etsiminen jostain lähempää miehen uutta työtä. Vieläkään kumpikaan ei ole luonut ajatustakaan ko. asialle. Mä olen niin kiintynyt meidän nykyiseen kotiin, että pelkään muuttaa muualle. Eniten mua pelottaa, että löydetäänkö varmasti se kaikkia (lue. minua) miellyttävä asunto. Jos mä tänään olen ajattelematta asiaa. Kipitän jääkaapille ja otan ison kupillisen salaattia ja hautaudun sohvalle kynttilän valoon piloon pahaa maailmaa.

1 kommentti:

  1. Laita seuraavan kerran ne porkkanat paistopussiin, on helpompi saada mausteet ja öljy tasasesti ja sit ei sotke niin paljon vuokaa tai uunipeltiä kun paat vielä leivinpaperin alle. Kiva, kun muutatte etelään päin, mutta on varmasti haikeaa lähteä sieltä, missä apua on lähellä.

    VastaaPoista