perjantai 2. elokuuta 2013

Meri-ilma

Meri-ilma väsyttää mua, mutta ei poikia. Olin tänään alkuillasta naisten purehduskisoissa ja oli tosi hauskaa. Pitkään aikaan en ole ollut merellä niin teki tosi hyvää. Sain tunnin olla ajattelematta lapsia. No, nyt taas niitä ajatellaan ihan urakalla, koska täällä ei nuku vielä kukaan. Mulla on kova pinnistys, etten itse nukahda omalle sängylle, kun yritän  saada pojat nukkumaan. Keinot alkavat olemaan vähissä. Kohta mä nukahdan pystyyn ja pojat riekkuvat hereillä.

Olin äsken jopa niin epätoivoinen, että laitoin youtubesta jonkun tunnin mittaisen rentoutusmusiikin pyörimään. Siinä heinäsirkat sirittää ja linnut laulaa. Oikeesti, tämä alkaa olla jo aika epätoivoista.

Mä tänään tajusin, että pojat täyttävät ensi kuussa jo vuoden. Mihin tämä aika on kadonnut? Ehkä se on kadonnut siihen, että koettaa selviytyä jokaisesta päivästä kunnialla läpi. Illalla aina hurraa itselleen, että näin tämäkin päivä saatiin pakettiin. Mulla tuli mieleen, että melkein tässä pitää itseänikin taputtaa olalle, että hyvä minä, kun olen selvinyt näin pitkälle. Joskus joulun aikaan tuntui siltä, ettei kesä tule koskaan ja pojat eivät koskaan kasva ihmisiksi.

O on muuten oppinut seisomaan ilman tukea. E ei vielä uskalla. Sitä pitää pitää kädestä kiinni. Mutta niin kovin äkkiä nuo oppivat uusia temppuja. Nyt meillä jo taputetaan käsiä, ymmärretään tiettyjä sanoja ja asioita sekä juodaan itse nokkamukista ja syödään hallitusti esim. makaronia.

Ei, mutta nyt mun on oikeasti pakko luovuttaa. Eikai se auta, kuin koettaa taas tehdä taikoja tai hokea loitsuja, että mä saisin lapset nukkumaan. Ei mene nimittäin kuin hetki niin mä nukahdan. Todella pirteää seuraa olen miehelle, kun se tulee illalla kotiin.

1 kommentti:

  1. Jos pojat ovat sängyissään riekkumassa, niin haittaako jos nukahdat omaasi. Saattaisi pojatkin sitten nukahtaa. Mun mies käyttää em. taktiikkaa usein. :D

    VastaaPoista